CAP-tukioikeudet ja maanomistus

CAP-tukioikeudet ja maanomistus

Maanomistajain Liitto r.y. kannattaa periaatteessa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmän uudistusta. Järjestelmä toivottavasti parantaa maatalouden markkinalähtöisyyttä ja edistää kestävää kehitystä ohjaamalla varoja paremmin ympäristön hoitoon ja maaseudun kehittämiseen.

Liittoa kuitenkin arvelluttaa komission asetukset muodostettavista tukioikeuksista ja niiden jaosta. Koska maanviljeljän saamat tuet perustuvat hänen tuottamiin yhteiskunnallisiin ja ympäristöllisiin palveluihin tietyllä alueella, tulisi myös tukien ehdottomasti olla sidoksissa tähän tiettyyn määrättyyn alueeseen. Tuet voisi kuitenkin maksaa sille, jonka hallinnassa maat kulloinkin ovat.

European Landowners’Organization ELO, johon kuuluu maanomistaja-järjestöjä kaikista EU-maista ja joka edustaa miljoonia maanomistajia, yritti useaan otteeseen painostaa komissiota asetuksen suunnitteluvaiheessa muuttamaan lauseketta, joka koskee tukioikeuksien siirtoa myymällä maan kanssa tai ilman maata. Organisaatio vaati, että tukioikeuksien siirto olisi sallittua ainoastaan yhdessä vastaavan hehtaarimäärän kanssa, joka alunperin oikeutti tukioikeuteen. Komissio ei missään vaiheessa pystynyt vastamaan ELO:n kyselyihin, miten nämä maasta irroitetut tukioikeudet ja niistä muodostuvat itsenäiset markkinat ajavat kestävän kehityksen periaatetta. Tukioikeuksien siirtojen seuraamisesta, kun ne kulkeutuvat ympäri maata, syntyy maanomistaja-järjestöjen mielestä vain turhaa byrokratiaa. Vaarana on myös, että tukioikeudet ajan myötä kulkeutuvat edullisimmin ja helpoiten hallinnoitaville maille ja kohteet, jotka ovat erityisen tarpeessa tuesta ja hoidosta hylätään. Valitettavasti kiireellä valmistetussa asetuksessa tämä lauseke tukioikeuksien myymisestä ilman maata on ELO:n painostuksesta huolimatta yhä mukana.

Maanomistajain Liiton mielestä ehdotettu käytäntö jakaa tukioikeudet sille, joka hallinnoi maata vuonna 2006, loukkaa maanomistajien omistusoikeutta. On kohtuutonta jos maanomistajan etuja kavennetaan pellon ollessa vuokrattuna tiettynä vuotena. Tuet kuuluvat ilman muuta sille, joka maata kulloinkin hallinnoi, mutta ne eivät missään nimessä saa jäädä kenenkään henkilökohtaiseksi omaisuudeksi vaan niiden kuuluisi seurata maata, jonka mukaan ne ovat alunperin määräytyneet. On kohtuutonta, jos omistaja joutuu jälkeenpäin maksamaan peltoonsa kuuluvasta tukioikeudesta, jonka vuokralainen on saanut ilmaiseksi!

Suomessa on runsaasti vuokrapeltoja, joissa tukioikeudet saisivat siis vuokralaiset. Vuokrauskäytännön olemukseen ei kuitenkaan kuulu, että vuokralaiselle jää mitään konkreettista vuokrasuhteen päätyttyä, varsinkaan mitään, josta ei oltu tietoisia vuokrasuhteen alussa. Tappiota näissä tapauksissa tulisi niille, jotka ovat ottamassa peltoja omaan käyttöön tai myymässä niitä kolmannelle osapuolelle, sillä tukioikeuden puuttuminen väistämättä alentaa itse peltomaan arvoa. Vaarana on myös, että syntyy peltoja, joissa kukaan ei saa tukea, jos kyseessä on tilapäisesti viljelemätön pelto vuonna 2006 tai jos vuokralainen ei suostu luovuttamaan tukioikeutta vuokrasuhteen päätyttyä ja se palautuu käyttämättömänä kansalliseen varantoon. Näissä tapauksissa on ehdotettu, että uusia tukioikeuksia muodostettaisi kansallisesta varannosta. Käytäntö vaikuttaa kuitenkin riittämättömältä ja se lisää turhaan byrokratiaa. Tukioikeuden myöntämistä maanomistajalle puoltaa myös se tosiasia, että maanomistajat vaalivat yleensä maidensa ympäristöllisiä ja kulttuurisia arvoja paremmin kuin lyhytaikaiset vuokraviljeljät.

EU:n komission ehdotus maksaa tukioikeus sekä vuokralaiselle että maanomistajalle ei sekään vaikuta hyvältä ratkaisulta. Tässä menisi paljon tukioikeuksia hukkaan kun puolet tukioikeuksista kuitenkin palautuisi käyttämättömänä kansalliseen varantoon. Tämänkaltaisesta käytännöstä häviäisivät kaikki kun sen seurauksena hehtaarituki pienenisi.

Maanomistajain Liiton mielestä tukioikeudet tulisi ehdottomasti sitoa maahan, sillä se on ainoa järkevä ratkaisu mainittuihin ongelmakohtiin. Ellei asetuksen, jonka mukaan tukioikeudet saa myydä ilman maata, muuttaminen enää ole mahdollista, tulisi kansallista lainsäädäntöä muokata niin, että tukioikeuksien myyminen ilman maata, jonka mukaan ne ovat määräytyneet, olisi käytännössä kannattamatonta. Esimerkiksi voisi määrätä, että tukioikeuden arvosta 50 % palautuu kansalliseen varantoon, jos sen myy erillään maasta.

Vuokrapeltojen tukioikeudet tulisi myös siirtyä maanomistajalle tai uudelle vuokralaiselle vuokrasuhteen päätyttyä. Tämä etenkin vuokrasuhteissa, jotka ovat voimassa tukioikeuksien määräytymisvuonna 2006, koska näitä vuokrasopimuksia laadittaessa ei osapuolilla ollut vielä tietoa tulevasta lainsäädännöstä. Ei voida olettaa, että kaikki vuokralaiset vapaaehtoisesti luopuvat tukioikeuksista vuokrasuhteen päätyttyä, vaan tästä olisi oltava virallinen määräys, jotta vältettäisi turhia oikeudenkäyntejä. Jatkossa maanomistajien olisi voitava lisätä vuokrasopimuksiin pykälä, joka määrää tukioikeuden palauttamisen korvauksetta maanomistajalle vuokrasuhteen päättyessä. Tästä tukioikeuden luovutuksesta ei tulisi myöskään verottaa lahjana, koska tukioikeus pysyisi maalla, jonka mukaan se on määräytynyt.

Tällä hetkellä maanomistajien keskuudessa on paljon epätietoisuutta ja huolestuneisuutta tulevasta käytännöstä. Maanomistajain Liitto toivoo, että asiasta tiedotettaisi entistä tehokkaammin ja että maanomistajia neuvottaisi paremmin miten valmistautua tuleviin muutoksiin.

Helsingissä 11. joulukuuta 2004

Maanomistajain Liitto r.y.