Lausunto esityksestä maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi (HE 81/2012)

Lausunto esityksestä maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi (HE 81/2012)

Maanomistajain Liitto – Jordägarnas Förbund r.y kannattaa maankäyttö- ja rakennuslain muuttamista perustuslain mukaiseksi säädöshierarkian osalta. Myös rakennusten energiatehokkuus ja energiansäästö on hyvä ja kannatettava tavoite. Käytettävien keinojen on kuitenkin oltava kustannustehokkaita ja energiansäästötavoitetta tosiasiallisesti edistäviä.

Korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräyksiä ei ole mitään syytä asettaa direktiiviä tiukemmalle tasolle. Suomessa on rakennusten eristäminen jo entuudestaan hyvällä tasolla. Myös ikkunat ja muut rakennusosat ovat hyvälaatuisia. Lisäksi erityisesti pientaloissa käytetään runsaasti uusiutuvaa energiaa varsinkin haja-asutusalueilla.

Lakiin on lisättävä selkeät reunaehdot korjausrakentamista säätelevälle asetukselle. Lausuntokierroksella ollut asetusluonnos kannustaa raskaisiin remontteihin ja ylikorjaamiseen sekä pahimmillaan pakottaa ratkaisuihin, joiden käytännön toiminnasta ja hyödyllisyydestä ei ole kokemusta tai tutkittua tietoa. Ilman riittävää tietoa tehty lisäeristys aiheuttaa pahimmillaan vakavia rakenteellisia vaurioita ja jopa terveyshaittoja.

Kulttuurihistorialliset arvot ovat todellisessa vaarassa, mikäli asetus tulee voimaan tällaisenaan. Erityisesti taustamuistiossa painotetaan rakennusosien uusimista, ei korjaamista. Tämä on vastoin kestävän kehityksen, materiaalitehokkuuden ja alkuperäisen suunnittelun, työn ja materiaalin kunnioittamisesta lähtevää ajatusmaailmaa. Energiansäästö ei voi olla korjausrakentamisen ainoa tai ylimmäinen tavoite.

Suomessa vain 2% rakennuksista on rakennettu ennen 1920-lukua ja niistä vain erittäin pieni osa suojeltu ja sen perusteella uusien määräysten ulkopuolella. Käytännössä kaikki ennen 1960-lukua valmistuneet rakennukset on tehty perinteisin käsityömenetelmin paikalla rakentaen ja ne pitäisi myös korjata samoilla menetelmillä eikä teollisesta uudisrakentamisesta kopioiduilla tavoilla.

Asetusluonnos on johtamassa yhtä suureen ongelmavyyhteen kuin taannoinen hajajätevesiasetus. Kansalaisille asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia, joiden vaikutuksia ei tunneta. Myöskään kustannukset eivät ole kohtuullisessa suhteessa saavutettavaan hyötyyn nähden. Lisäksi tässä toistetaan 1970-luvun energiakriisin tunnelmissa tehdyt virheratkaisut, jotka aiheuttivat paljon rakenteellisia ongelmia sekä pilasivat rakennusten alkuperäisen ilmeen.

Tanskassa korjausrakentamisvaatimukset eivät koske lainkaan pientaloja, ei myöskään suojeltuja rakennuksia tai muita säilyttämisen arvoisia kohteita. Saksassa kokonaisia historiallisia kaupunkikeskustoja ja kortteleita on rajattu määräysten ulkopuolelle. Ruotsissa korjausrakentamista koskevat energiatehokkuustasot ovat tavoitteita, eivät vähimmäisvaatimuksia. 

Suomessakin pientalot pitää jättää velvoittavien säädösten ulkopuolelle ja keskittyä aktiiviseen neuvontaan ja kannustamiseen järkevien energiansäästötoimenpiteiden tekemiseksi. Erityisesti vanhat, ennen 1920-lukua rakennetut rakennukset ovat jo erityistä rakennusperintöä, jota pitää korjata hyvin harkitusti ja rakennuksen ominaisuuksia kunnioittaen. Korjaus täytyy perustua kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jossa pelkkä energiansäästö ei saa olla ratkaiseva tekijä.

Energiatehokkuuden parantaminen ei saa olla kiristämässä rakennuslupavelvollisuutta. Rakennusluvan ehdot tulee säilyttää nykyisellään ja hakemukseen liittää tiedot energiatehokkuutta parantavista toimista yhtenä osana muiden vaadittavien tietojen joukossa. Luvanvaraisuus lisää tarpeetonta viranomaistyötä ja kasvattaa kiinteistönomistajan kustannuksia ilman vastaavaa lisähyötyä.

MAANOMISTAJAIN LIITTO – JORDÄGARNAS FÖRBUND r.y.

Tuija Nummela
Toiminnanjohtaja