Kiinteistön yhteisomistus ja jako kuolinpesässä

kiinteisto

Omistatko kiinteistöjä yhdessä jonkun muun tahon kanssa? Sujuuko yhteisomistus mutkattomaksi, vai onko asiaan liittyen ongelmia?

Kiinteistöjen yhteisomistussuhteet eivät ole mitenkään epätavallisia, ja välillä omistajien kesken on vaikea saavuttaa yhteisymmärrys omaisuuteen liittyvistä seikoista. Joskus erimielisyydet saavuttavat sellaiset mittasuhteet, että yhteisomistus on purettava. Se tapahtuu eri tavoilla riippuen yhteisomistuksen muodosta.
Tässä käsittelemme kuolinpesän kiinteistöjen omistusta ja jakoa.

Kuolinpesä on tavallinen yhteisomistuksen muoto. Kuolinpesä syntyy kun kiinteistön omistaja kuolee, jolloin hänen perillisensä tulevat hänen tilalleen kuolinpesän osakkaiksi. Jos perinnönjättäjä oli avioliitossa, on hänen leskensä kuolinpesän osakkaana kunnes puolisoiden omaisuuden ositus tai erottelu on tehty. Ositus tehdään, jos puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja erottelu jos avio-oikeutta ei ollut.
Joskus kuolinpesät pidetään pääosin jakamattomina lesken vielä eläessä, ja jaetaan vasta lesken poismenon jälkeen. Silloin jaettavaksi tulee kaksi kuolinpesää, ensiksi kuolleen puolison ja lesken kuolinpesä.
Kuolinpesä voidaan jakaa sovinnossa, jossa sovitaan keille tulee mitkäkin kiinteistöt tai niiden osat. Mikäli sovintojako ei onnistu, voi kuka tahansa pesän osakkaista pyytää käräjäoikeutta määräämään pesänjakajan suorittamaan jaon. Pesänjakajan suorittamaa jakoa voi moittia haastamalla muut osakkaat käräjäoikeuteen, joka punnitsee, onko jako suoritettu asianmukaisesti.
Pesänjakajalla on velvollisuus pyrkiä sovintoratkaisuun, mutta mikäli se ei onnistu, kiinteistö jaetaan määräosiin, esimerkiksi 1/3 kullekin kolmesta perillisestä. Sen jälkeen kuka tahansa perillisistä voi hakea halkomistoimitusta maanmittauslaitokselta. Halkomistoimituksessa kiinteistö jaetaan maastossa ja kartassa määriteltyihin osiin, joista tulee itsenäisiä kiinteistöjä.

On selvää, että sovinnolla saavutettu ratkaisu yleensä on kaikkien osapuolten kannalta onnistuneempi kuin pakolla aikaan satu jako. Sovintoprosessissa on suotavaa käyttää asiantuntija-apua arvonmääritysten ja neuvottelujen tukena, jolloin ratkaisu usein syntyy nopeammin, osaomistajien vaivaa säästäen.
Kuolinpesien suhteen ei ole olemassa mitään pakkoa jakaa pesä. On olemassa kuolinpesiä, jotka ovat olleet jakamatta jopa kymmeniä vuosia. Mikäli kuolinpesä harjoittaa maataloutta, maatalouden harjoittaminen kuolinpesän lukuun voi jopa tuoda verotuksellisia hyötyjä, varsinkin jos osakkailla on muita ansiotuloja. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kuolinpesän asioista päättäminen edellyttää yksimielisyyttä osakkaiden kesken, jos ei ole kyse jostain perintökaaressa määritellystä kiireellisestä toimenpiteestä. Vuosien saatossa, kun osakkaiden määrä lisääntyy, päätöksenteko voi tuottaa ongelmia ja jossain vaiheessa jako tai muut järjestelyt voivat tulla väkisinkin eteen.
Arviointikeskuksesta saa sekä laki- että arviointiapua sovinnollisiin perinnönjakotilanteisiin, mutta myös riitaisiin tapauksiin, jolloin lakimies toimii jonkun osakkaan asiamiehenä sekä myös erikseen sovittaessa käräjäoikeuden määräämänä pesänselvittäjänä ja -jakajana.

Helena Ålgars
Toimitusjohtaja, varatuomari
Maanomistajien Arviointikeskus Oy
helena.algars@arviointikeskus.fi
 
 

Comments are closed.