Sorkkaeläinsaaliista taloudellista hyötyä

 

Sorkkaeläinkantaamme liittyvä keskustelu nousee otsikoihin pääosin liikenne- ja metsä- ja satovahinkojen takia. Runsas peurakanta on samaan aikaan nostanut sorkkaeläinkantamme taloudellista saalisarvoa niin lihan kuin myytävän elämyksen osalta.

 

Selvityksen (Wikström 2020) mukaan Suomessa kaadettiin metsästyskaudella 2019-2020 yli 131 000 sorkkaeläintä, joista kertyi lihaa noin 9,2 miljoonaa kiloa.

Vuoden 2019 metsästyskauden kokonaislihamäärästä hirvet tuottivat noin seitsemän miljoonaa kiloa, valkohäntäpeurat lähes kaksi miljoonaa kiloa ja metsäkauriit noin 230 000 kiloa.

Keskimääräisten ulosmyyntihintojen perusteella koko sorkkaeläinsaaliin laskennalliseksi liha-arvoksi muodostui noin 81,5 miljoonaa euroa. Kun tähän lisätään metsästyksen elämysarvo, joka vuoden 2019 metsästyskaudella oli hieman yli 124 miljoonaa euroa, saadaan sorkkaeläineläinsaaliin kokonaisarvoksi yli 206 miljoonaa euroa.

Hehtaarituottoina tarkasteltuna keskimääräinen saatu lihamäärä tuhatta hehtaaria kohden oli 306 kiloa.

Suurin lihatuotto saatiin Varsinais-Suomesta, jossa kaadettiin lähes 27 000 sorkkaeläintä. Tuhannelta hehtaarilta tämä tarkoittaa lähes 900 kilon lihamäärää, jonka taloudellinen arvo on yli 7 300 euroa.

 

Alueellinen vaihtelevuus runsasta

Sorkkaeläinten tiheydet vaihtelevat maassamme runsaasti. Riistanhoitoyhdistystasolla maastamme löytyy alueita, joilta metsästetään keskimäärin yli 70 eläintä tuhannelta hehtaarilta lihatuoton ollessa yli 2400 kg. Tämä tarkoittaa laskennallisesti lähes 20 000 euron taloudellista arvoa.

Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa jäädään useiden alueiden osalta alle yhteen eläimeen ja alle 100 kg lihatuottoon. Näin myös riistan taloudellinen arvo vaihtelee alueittain merkittävästi, ja se vaikuttaa arvon tulouttamiseen eri osapuolille.

Tulkinnasta riippuu, miten paljon maanomistajat, metsästysseurat ja palveluntuottajat voivat tulouttaa sorkkaeläinten arvoa. Toiselle paljon voi olla toiselle liian vähän. Kysymys kuuluukin: millainen riistakanta on riittävä, jotta osa siitä voidaan muuttaa tuloksi joko lihan tai elämyksen myynnin kautta?

 

 

Arvon jakaminen

Tulon ositus ei välttämättä ole yksinkertainen asia. Se riippuu siitä, katsotaanko asiaa metsästysseuran, maanomistajan vai palveluntuottajan näkökulmasta. Kyseessähän ovat metsästystapahtumat, joilla on taloudellinen arvo.

Yksi lähestymistapa tulon reiluun jakamiseen voi olla kustannusperusteinen malli, jossa tarkastellaan kustannuksia eri osapuolten näkökulmasta itse metsästystapahtumaan sekä koko metsästykseen liittyen panos–tuotos-ajatteluun pohjautuen.

Erityisesti metsästysseuran ja maanomistajien näkökulmasta valtaosa kustannuksista kohdistuu alueen koko sorkkaeläinkannan metsästykseen sekä riistanhoitoon.

Metsästys ja riistanhoito sekä riistan ”olemassaolo” aiheuttavat kustannuksia ympäri vuoden. Riistan aiheuttamia sato- ja metsävahinkoja pitää tarkastella myös koko alueen riistakannan osalta maanomistajien näkökulmasta.

Metsästykseen liittyvien kustannuksien tilikartta on varsin pirstaleinen. Pohdintaa aiheuttaa erityisesti se mitkä kustannukset kohdistuvat juuri taloudellisen arvon tulouttamiseen, metsästyshän on pääsääntöisesti harrastus- ja virkistystoimintaa metsästysseuroille.

Maanomistajille riista aiheuttaa yhtä lailla haittoja, hyödynnetään riistaa taloudellisesti tai ei. Pelkkään metsästystapahtumaan liittyvien kustannusten tunnistaminen ei siten ole riittävä tulonjaon peruste, vaan asiaa on lähestyttävä kokonaisvaltaisesti kustannusten ja tuottojen näkökulmasta. Tämä antaa perusteita myös siihen, missä suhteessa tuottoa voisi jakaa maanomistajien, metsästysseurojen ja palveluntuottajien välillä.

 

Riistasta pääomaa eri tarpeisiin

Erityisesti hirvieläimistä on mahdollista saada merkittävästi nykyistä enemmän tuloa maanomistajille, palveluntuottajille ja metsästysseuroille liha- ja elämysarvoa hyödyntämällä.

Maanomistajien näkökulmasta tämä tarkoittaa kompensaatiota hirvieläinten aiheuttamista vahingoista. Jos saatava tulo ylittää riistan aiheuttamat kustannukset, voidaan jo puhua metsän monikäytöstä saatavasta tuotosta.

Metsästysseurojen näkökulmasta tulo ohjautuu lähinnä metsästysinfran ja riistanhoidon kustannusten pienentämiseen. Metsästyspalvelujen järjestäminen palveluntuottajien osalta puolestaan lisää erityisesti maaseudun elinvoimaisuutta ja tuottaa luonnollisesti verotettavaa tuloa yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

 

 

 

Kohti kestävää riistataloutta

Kestävän riistatalouden arvon tulouttaminen Suomessa -hanke keskittyy riistasta saatavan taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen huomioiden eri riistatoimijoiden näkökulmat riistan taloudellisen arvon tulouttamisessa.

Hanke kestää vuoden 2021 loppuun asti.

Hanke rahoitetaan maa- ja metsätalousministeriön riistatalouden edistämisen erityisavustuksella.

 

 

Tommi Häyrynen
Kirjoittaja työskentelee Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä

 

Kuvat: Rika Nakamura, Kalevi Ketoluoto

 

Comments are closed.