Maanomistajain Liiton lausunto päätösehdotuksesta Metsien monimuotoisuuden toimenpideohjelmasta (METSO) 2026-2040

Vapaaehtoisuuden säilyttäminen

Maanomistajain Liitolle on tärkeää, että METSO-ohjelma saa jatkoa, sillä se tarjoaa toimivan ja vakiintuneen kehyksen luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle. Vapaaehtoisuusperiaatteen säilyminen sekä korvausten jatkuvuus suojelusta ja ympäristötuista ovat erittäin myönteisiä tekijöitä maanomistajien sitoutumisen kannalta ja ne muodostavat ohjelman toiminnallisen selkärangan. Tuet luonnonhoitotöihin ovat verrattain pienimuotoisia toimia, mutta ne monipuolistavat keinovalikoimaa. Kohteiden valintakriteerien ja toimenpidelistan säilyminen ennallaan tukee ohjelman jatkuvuutta ja lisää sen hyväksyttävyyttä maanomistajien keskuudessa. METSO-ohjelma edustaa tällä hetkellä parhaiten luonnonarvoihin perustuvaa korvausmallia, mikä tekee siitä myös viestinnällisesti merkittävän välineen tietoisuuden ja kiinnostuksen lisäämisessä luonnonarvomarkkinoita kohtaan. Ohjelman suurin ongelma on rahoituksen riittämättömyys suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja kohteiden tarjontaan.

Ohjelman rakenne

Kaksiosainen rakenne, jossa ensimmäinen jakso (2026–2030) jatkaa nykyistä METSO-mallia ja toinen jakso (2031–2040) painottuu ennallistamiseen, on looginen mutta edellyttää tarkempaa konkretisointia käytännön toteutuksen osalta. HELMI-ohjelman ja METSO:n tavoitteiden yhteinen linja vaikuttaa perustellulta. Ohjelmien tavoitteiden mukaista on myös, että suoalueet säilyvät rahoituksen alla luontevasti METSO:ssa, vaikkakin suoalueiden korvaukset jäävät melko nimellisiksi. Vähäpuustoisten alueiden korvausten vähäisyys ei kannusta maanomistajia tarjoamaan niitä ohjelmaan. Lisäksi on kannatettavaa, että luonnonhoitoon ja arvokkaille elinympäristöille myönnetään tukea ja että niiden tukitoimet ovat kattavia.

Rahoituksen ongelmat

Suojelutavoitteet vuosille 2026–2030 ovat kunnianhimoiset. Kustannusten on arvioitu pysyvän suojelun osalta 7500 eurossa hehtaaria kohti. Luonnontilaisten ja vanhojen metsien kriteerien mukaisten kohteiden kustannuksiksi taas arvioidaan puolestaan 5000 euroa hehtaarille. Kun verrataan aiempiin toteumakustannuksiin, jotka ovat olleet viime vuosina noin 8500 euron tasolla, jäädään tavoitesuojelumäärästä väistämättä. Asetetut suojelutavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta nykyinen budjetti ei todennäköisesti riitä niiden saavuttamiseen. Erityisesti kohonneet kantohinnat voivat nostaa suojelukustannuksia entisestään, mikä korostaa lisärahoituksen tarvetta.

METSO-ohjelman laajentaminen Pohjois-Suomeen on tervetullutta ja kannatettavaa, mutta se ei saa vaarantaa Etelä-Suomen metsien suojelun toteutusta. Erityisesti Pohjois-Suomeen kohdistuvien vanhojen luonnontilaisten metsien toteumakustannukset tulevat todennäköisesti olemaan arvioitua suurempia, joka jälleen hidastaa tavoitteeseen pääsyä. Lisäksi näillä alueilla olisi tarjontaa kohteista, joten nykyistä suurempi rahoitus olisi välttämätöntä.  Metsänomistajan tulee aina saada reilu korvaus suojelusta, jotta ohjelma toimisi.

Hallinnollisten uudistusten vaikutuksien arviointi

ELY-keskusten uudistuksen vaikutuksia ohjelman toteutukseen ei ole arvioitu riittävästi. Kokemukset aiemmista järjestelmämuutoksista, kuten Kemera-Metka -siirtymästä, osoittavat, että tällaiset muutokset voivat aiheuttaa viivästyksiä. Esityksessä on kuitenkin todettu, että tavoitteet ovat ohjeellisia ja ne tarkentuvat vuosittain. Kuitenkin kokonaiskuvan hahmottamisessa ja tavoitteita asetettaessa realistisuus lähtötilanteessa olisi kaikkien osapuolten eduksi. Kannatamme näihin tavoitteisiin pääsyä, mutta uskomme sen vaativan lisärahoitusta.

Viestinnän rooli ja luontotieto

Luontotiedon lisääminen Metsään.fi palveluun on kannatettavaa. Samassa yhteydessä sensitiivisten lajitietojen hallittu vapauttaminen edistäisi merkittävästi suojelukohteiden tunnistamista ja maanomistajien aktiivista osallistumista. Maanomistajat eivät voi ottaa sensitiivisiä lajeja huomioon toimissaan, jos eivät tiedä näiden kohteiden olemassaolosta.

Myös viestinnän lisääminen metsänomistajille on tärkeä toimi jatkoa ajatellen, jolla parannetaan tietoisuutta eri mahdollisuuksista sekä lisätään kiinnostusta uusille metsänkäyttömuodoille. Kuten esityksessä viitataan useasti, toimet tähtäävät ennallistamisasetuksen toimeenpanon onnistumiseen, johon tarvitaan lisää sopivia kohteita myös tulevaisuudessa. Tämä huomioiden on kustannustehokkaampaa, mikäli myös tuen ulkopuolelle jäävät kohteet rekisteröidään jatkoa varten.

Vaikka METSO-ohjelma on vakiintunut ja toimiva väline luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa, se ei yksin riitä kaikkien tavoiteltujen elinympäristöjen suojeluun. Nykyinen rahoitus ei vastaa kohteiden tarjontaa, ja metsänomistajat tarjoavat jo nyt enemmän laadukkaita suojelukohteita kuin mihin ohjelman budjetti riittää. Tämä herättää huolen siitä, jäävätkö arvokkaat kohteet ilman suojelua ja siirtyvätkö niiden säilyttämisen kustannukset yksittäisten maanomistajien vastuulle. Toisaalta tämä tilanne toimii vahvana indikaattorina siitä, että maanomistajilla on halukkuutta osallistua suojeluun, mikä korostaa tarvetta ohjelman laajentamiselle ja rahoituksen vahvistamiselle.

EU:n suunnittelemat sääntelytoimet, kuten ennallistamisasetus ja biodiversiteettistrategia, voivat tulevaisuudessa haastaa METSO-ohjelman vapaaehtoisuuteen perustuvan toimintamallin. Tämän vuoksi on perusteltua ryhtyä jo nyt aktiivisiin toimiin, jotta olemassa oleva kohdetarjonta ja maanomistajien kiinnostus arvokkaiden elinympäristöjen vaalimiseen voidaan hyödyntää tehokkaasti. Luonnonarvokaupan kehittäminen olisi tässä yhteydessä strategisesti tärkeä askel, joka tukisi sekä EU:n ja valtion tavoitteita että yksittäisten metsänomistajien mahdollisuuksia osallistua luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kestävällä ja kannustavalla tavalla.

Kaiken kaikkiaan esitys luo vahvan pohjan METSO-ohjelman vaikuttavuuden jatkumiselle ja kehittämiselle.