Tämän lausunnon ovat allekirjoittaneet Maanomistajain liiton lisäksi, Suomen yhteismetsät ry sekä Etämetsänomistajien liitto. Lausunnon allekirjoittajat kiittävät lausuntopyynnöstä ja ennallistamissuunnitelman valmistelijoita tehdystä työstä. Suunnitelman lähtökohdat, kuten vapaaehtoisuuden, kustannustehokkuuden, oikeudenmukaisuuden sekä kansallisten joustojen korostaminen ovat kannatettavia. Suunnitelmaluonnos jää kuitenkin luonteeltaan yleispiirteiseksi toimeenpanokehykseksi eikä vielä anna riittävän konkreettista kuvaa siitä, miten asetetut tavoitteet käytännössä saavutetaan. Suunnitelmassa tulisi osoittaa selkeämmin, mitä tavoitteita saavutetaan milläkin toimenpiteillä, millaisille alueille toimenpiteet kohdistuvat sekä kuinka niiden toteutus rahoitetaan. Muutoin on vaarana, että käytännön toimet eivät vastaa suunnitelman tavoitteita ja että niiden kustannukset ja velvoitteet kohdistuvat epätasaisesti eri maanomistajille ja elinkeinoille.
Katsomme kansallisten joustomekanismien hyödyntämistä perusteltuna, ja että niitä tulee soveltaa laajasti erityisesti yhteiskunnan kannalta tärkeissä uusiutuvan energian hankkeissa ja muussa luonnonvarataloudessa. Myös ekologisen kompensaation ja luonnonarvomarkkinoiden tunnistaminen osaksi keinovalikoimaa on kannatettavaa. Järjestelmien toimivuus edellyttää kuitenkin riittäviä taloudellisia kannusteita sekä yrityksille että maanomistajille. Suunnitelmaluonnoksessa näiden mekanismien käytännön toteutuminen jää avoimeksi.
Suunnitelman tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin ja esitettyihin toimenpiteisiin. Tämän vuoksi suunnitelmaan tulisi sisällyttää nykyistä perusteellisemmat vaikutusarviot erityisesti omaisuudensuojan, luonnonvaratalouden kilpailukyvyn, aluetalouden sekä julkisen talouden näkökulmista. Kansalaisten, maanomistajien ja luonnonvarasektorin toimijoiden tulee voida arvioida ennallistamistoimien tosiasiallisia vaikutuksia omaan toimintaansa.
Pidämme ongelmallisena, että metsäluontotyyppejä koskevat pinta-ala- ja ennallistamistavoitteet puuttuvat suunnitelmaluonnoksesta kokonaan. Kyse on yhdestä suunnitelman suurimmista ja vaikutuksiltaan merkittävimmistä kokonaisuuksista, mistä huolimatta luonnoksen vaikutuksia metsänomistajille ja metsäalalle ei voida nykyisellään arvioida. Jatkovalmistelussa metsäluontotyyppejä koskevat tavoitteet ja vaikutusarviot on täsmennettävä sekä varmistettava, että ennallistamistavoitteet toteutetaan metsänomistajien oikeuksia kunnioittaen ja metsäalan toimintaedellytykset turvaten.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää keskeisten käsitteiden ja määritelmien täsmentämiseen. Luontotyypin hyvän tilan, heikentyneen tilan sekä heikentämättömyysvelvoitteen määrittelyt ratkaisevat sen, miten suunnitelmaa kansallisesti toimeenpannaan. Määritelmien tulee olla oikeudellisesti ennakoitavia, maanomistajien näkökulmasta ymmärrettäviä sekä sellaisia, etteivät ne vaaranna omaisuudensuojaa, oikeudenmukaisuutta tai Suomen kilpailukykyä.
Suunnitelmassa tunnistettu merkittävä rahoitusvaje sekä toimeenpanon edellyttämä työvoimatarve jäävät avoimiksi. Ennen kuin uusia ennallistamistoimia voidaan suunnitella ja käynnistää laajassa mittakaavassa, on voitava osoittaa mistä rahoitus saadaan ja kuka toimenpiteet käytännössä toteuttaa. Mikäli ennallistamistoimia toteutetaan yksityismailla, niiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Viranomaisen tulee taata täysimääräinen korvaus, mikäli ennallistamisen tavoitteiden toteuttamisesta aiheutuu rajoituksia yksityismaiden käytölle. Rajoittamisen perusteena tulee olla välttämätön yhteiskunnallinen tarve, josta yhteisölle saatava hyöty on suurempi kuin omistajalleen aiheutuva haitta.
Lausuntokonsortio esittää omia ratkaisuehdotuksiaan jatkovalmisteluun:
- Luontotyyppien ja heikentämättömyysvelvoitteen määritelmät tulee täsmentää kansallisesti yksiselitteisiksi ennen toimeenpanon laajentamista.
- Ennallistamistoimet tulee kohdentaa ensisijaisesti kustannustehokkaisiin kohteisiin, kuten valtion maille, suojelualueiden yhteydessä sijaitseville alueille, jouto- ja kitumaille sekä epäonnistuneille ojitusalueille. Kohteiden priorisointi parantaa ekologista ja taloudellista vaikuttavuutta.
- Kansallisessa toimeenpanossa tulee tunnistaa nykyiset luontoarvot sekä jo toteutetut vapaaehtoiset luonnonhoito- ja suojelutoimet osaksi tavoitteiden toteuttamista.
- Kansallisten tavoitteiden tulee perustua käytettävissä olevaan rahoitukseen, realistiseen toimeenpanokykyyn sekä riittäviin vaikutusarviointeihin.
- Luontotiedon keräämisessä ja käytössä tulee turvata maanomistajan oikeudet ja estää harmaan suojelun syntyminen.
- Ennallistamisasetuksen toimeenpanossa tulee hyödyntää kansalliset joustot täysimääräisesti sekä purkaa tarpeettomia hallinnollisia esteitä.
Kommentit luontotyyppien ja lajien tilan parantamisen tavoitteisiin (artiklan 4 tavoitteisiin vastaaminen) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3)
Lausunnon allekirjoittajat kannattavat suunnitelman lähtökohtaa, jossa Suomi käyttää kansalliset joustomahdollisuudet. Myös joustot tavoitepinta-alojen suhteen ovat kannatettavia, vaikka nekin ovat kansallisesti haastavat toteuttaa.
Suunnitelman keskeiset toimeenpanokäsitteet, kuten luontotyypin hyvä tila ja heikentynyt tila, jäävät luonnoksessa epäselviksi. Ennen ennallistamistavoitteiden laajamittaista toimeenpanoa tulee ratkaista luontotyyppien rajaukset, kansalliset tulkinnat ja heikentämättömyysvelvoitteen soveltamisala. Maanomistajan oikeusturva ei voi perustua myöhemmin tarkentuviin määritelmiin. Määritelmät ratkaisevat ennallistamisvelvoitteiden laajuuden, kohdentumisen ja kustannukset, joten niiden arviointiperusteet ja soveltamiskäytännöt tulee kuvata ennallistamissuunnitelmassa nykyistä huomattavasti tarkemmin.
Ilman selkeitä kriteerejä maanomistajien, yritysten ja muiden toimijoiden on vaikea arvioida suunnitelman vaikutuksia omiin alueisiinsa ja toimintaedellytyksiinsä. Esitämme, että erityisesti metsäisille luontotyypeille esitettäisiin numeeriset määritelmät boreaalisten luonnonmetsien ja harjumetsien osalta. Määritelmien tulisi olla kansallisen edun mukaisia niin, että vain aidosti luonnontilassa ja kauan käsittelemättömänä olleet kohteet luettaisiin boreaalisiin luonnonmetsiin. Harjumetsien osalta Suomen tulisi soveltaa kansallisesti suppeinta tulkintaa, jotta ennallistamisen alainen pinta-ala keskittyy arvokkaimpiin harjukohteisiin eikä nykyisin käytössä oleviin talousmetsiin. Määrittelyn ei tule perustua ainoastaan geomorfologisiin kriteereihin, vaan keskiössä tulisi olla vaarantunut harjulajisto.
Soiden osalta esitämme, että puustoisten soiden luontotyyppiin tulisi katsoa vain ojittamattomat suot ja ojitetuista kohteista ne kohteet, jotka ovat jääneet tai tulevat jäämään ojikoiksi. Tulkinnan mukaan muuttumat ja turvekankaat voidaan rajata pois direktiiviluontotyypistä. Nämä tulkinnat edesauttavat, että ennallistamistoimet kohdistuvat oikeanlaisiin kohteisiin ja ovat lisäksi toteutettavissa resurssien osalta.
Vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi esitämme, että jo tehdyt ennallistamistoimet katsotaan takautuvasti 10 vuoden ajalta, sillä ennallistuminen on hidas prosessi. Lisäksi on huomioitava, että olemassa olevilla suojelualueilla on esimerkiksi ojitettuja alueita, jolloin ennallistamistoimet olisivat järkevämpää kohdentaa näille alueille niin taloudellisista kuin ekologisista syistä.
Metsäindikaattoreiden valintaan liittyvät kommentit / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3)
Lausunnon allekirjoittajat pitävät Suomen valitsemia metsäindikaattoreita lähtökohtaisesti perusteltuina, sillä ne kuvaavat metsäluonnon rakenteellisia piirteitä, joihin voidaan vaikuttaa käytännön metsänhoidon ja luonnonhoidon keinoin. Korostamme, ettei indikaattoreiden tavoitetasoja tule määritellä ennen kuin niiden vaikutuksista metsätalouteen, maanomistajiin ja luonnontilaan on käytettävissä riittävä tietopohja sekä asianmukaiset vaikutusarvioinnit.
Kommentit heikentämättömyysvelvoitteen kansallisen toimeenpanon ja joustavaan soveltamiseen. Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto luku 6. Heikentämättömyysvelvoitteen kansallista toimeenpanoa valmistellaan erillisessä lakihankkeessa (https://ym.fi/hankesivu?tunnus=YM022:00/2025), josta järjestetään oma erillinen lausuntokierros valmistelun edetessä.
Suunnitelmaa on vaikea arvioida heikentämättömyysvelvoitteen osalta, sillä edellä mainitut määritelmäkysymykset ja niiden soveltaminen ratkaisevat tämän osion toimeenpanon. Kannatamme avausta heikentämättömyysvelvoitteen joustavasta soveltamisesta luonnonarvomarkkinoiden keinoin. Esitys on hyvä avaus luonnonarvomarkkinoiden käytännön soveltamisesta, mutta markkinoiden valmius toimia suorana työkaluna on toistaiseksi epävarma. Esitämme, että fossiilisista raaka-aineista irrottautumista edistävät hankkeet eivät olisi ekologisen kompensaatiovelvoitteen piirissä, sillä tarvitsemme niitä edistääksemme vihreää siirtymää.
Suunnitelmaluonnoksessa käy ilmi myös useita tarvittavia lainsäädäntöhankkeita heikentämättömyysvelvoitteen ympärille, jotka vaikeuttavat kokonaisuuden arviointia tässä vaiheessa. Velvoitetta tulisi kyetä tulkitsemaan mahdollisimman pitkälti nykyisen lainsäädännön pohjalta ja välttämällä tarpeettomia lupamenettelyjä. Lupamenettelyiden osalta tulee varmistaa riittävät viranomaisresurssit, jotta hankkeet eivät viivästy nykyistä pidemmiksi.
Katsomme, että kansallisessa toimeenpanossa tulee hyödyntää ennallistamisasetuksen mahdollistamat joustot ja huomioida omaisuudensuoja heikentämättömyyskriteereissä.
Ennallistamissuunnitelman toimeenpanon tulee perustua voimassa olevaan lainsäädäntöön ja tunnettuihin toimintamalleihin. Suunnitelmassa tunnistetaan useita mahdollisia lainsäädäntömuutoksia, joiden sisältö, laajuus ja vaikutukset ovat vielä avoimia. Tämän vuoksi ennallistamistavoitteita tai niiden toteutusta ei tulisi rakentaa sellaisten tulevien säädösmuutosten varaan, joita ei ole vielä valmisteltu, arvioitu tai hyväksytty.
Kommentit erityisesti luontotyyppi ja lajitavoitteita (artikla 4) sekä jokien vapauttamista (artikla 9) tukeviin toimenpiteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)
Lausunnon allekirjoittajat kannattavat suunnitelman lähtökohtaa luontotyyppien ennallistamisen osalta, jossa hyödynnetään olemassa olevia Metso- ja Helmi-ohjelmia. Ohjelmat ovat jo tunnettuja menetelmiä maanomistajille ja niiden lisärahoitus on tehokas menetelmä kohdentaa toimia halutuille luontotyypeille. Molempien ohjelmien rahoitusta tulee lisätä ja tämä tukee erityisesti vapaaehtoisuuden periaatetta.
Soiden tilan parantamiselle asetettu 700 000 hehtaarin ennallistamistavoite vuoteen 2050 mennessä on kunnianhimoinen ja sen osalta olisi äärimmäisen tärkeää tehdä kattavat vaikutusarviot tavoitteiden toteutumisen vaikutuksista. Laajamittaisen ennallistamisen toteutuessa vesistövaikutukset voivat olla merkittäviä ja ne tulee huomioida vaikutusarvioissa. Tavoitteen osalta resursointi jää suunnitelmassa auki, sillä avoinna on edelleen merkittävä rahoitus, jonka lisäksi konekapasiteetti ja osaavan työvoiman löytäminen ovat keskeisiä ratkaistavia ongelmia.
Kannatamme tarpeettomien vaellusesteiden poistamista. Toimenpiteiden tulee perustua tapauskohtaiseen kustannus-hyötyarviointiin, jossa huomioidaan vaikutukset maanomistajille, vesialueiden käyttöön ja paikallisiin olosuhteisiin. Rajalliset resurssit on kohdennettava kohteisiin, joissa saavutetaan suurimmat ekologiset hyödyt, ja mahdolliset haitat tulee korvata oikeudenmukaisesti omaisuuden suojaa kunnioittaen.
Kommentit erityisesti meri- ja vesiekosysteemien (artikla 5) ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)
Lausunnon allekirjoittajat kannattavat Ahti- ja NOUSU-ohjelmien hyödyntämistä vesiekosysteemien ennallistamisessa. Suunnitelmassa on mainittu myös muita useita kannatettavia pienempiä toimenpiteitä, jotka kohdistuvat lähteiden-, purojen- ja muiden vesiuomien kunnostamiseen.
Kommentit erityisesti metsäekosysteemien ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin (artikla 12) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)
Toimenpide 27. Metsän- ja luonnonhoidon kehittäminen ja metsäpolitiikan linjaaminen
Lausunnon allekirjoittajat kannattavat luonnonhoidon kehittämistä osana kestävää metsien käyttöä. Kuten jo aiemmin toimme ilmi, metsissä tehdään tällä hetkellä lukuisia vapaaehtoisia luonnonhoitotoimia, ja tätä keinovalikoimaa voitaisiin laajentaa entisestään, mikäli maanomistajia tuettaisiin luontotyössä. Moni maanomistaja suosii tiloillaan luontoarvot huomioivaa metsien käsittelyä, ja tästä esimerkkinä toimivat: sertifiointijärjestelmien mukaiset säästöpuut ja suojavyöhykkeet, metsäyhtiöiden monimuotoisuusohjelmat, riistametsänhoito, Wildlife Estates -kohteet, OECM-alueet, vapaaehtoinen niin sanottu hiljainen suojelu sekä luonnonhäiriöiden seurauksena syntyneet lahopuu-, palo- ja myrskytuhokohteet, yksityiset suojelualueet, metsälakikohteet ja ympäristötukikohteet.
Nämä käytössä olevat keinot tulisi tunnistaa osaksi ennallistamisasetuksen tavoitteiden toteuttamista ja luoda kannusteita maanomistajille yhteistyöhön esimerkiksi hiljaisen suojelun raportoimisessa. Vastaavasti tulisi huomioida maanomistajien huoli siitä, että luonnon hyväksi tehdyt toimet kääntyvät itseään vastaan käytön rajoittamisen muodossa. Tätä kehityssuuntaa on äärimmäisen tärkeää varoa myös ennallistamissuunnitelman yhteydessä, jotta hyvällä aikeella tehdyistä toimenpiteistä ei koidu maanomistajille haittaa vaan ainoastaan hyötyä.
Korostamme, että metsäpolitiikan linjaamisen yhteydessä luontotyyppitulkintaa tulee tarkastella kansallisen edun mukaisesti siten, että arvokkaat luontotyypit ja rakennepiirteet katsotaan maanomistajan eduksi eikä rajoitteeksi.
Toimenpide 28. Metsän- ja luonnonhoidon suositusten päivittäminen & Toimenpide 29. Metsänomistajien ja metsäammattilaisten osaamisen kehittäminen
Katsomme, että nykyiset metsänhoidon suositukset tarjoavat pätevän toimintakehyksen, joita voidaan päivittää tutkimustiedon pohjalta kannattavampaan suuntaan. Myös toiminnan jalkauttaminen sidosryhmille tulee ratkaisemaan tiedon konkreettisen huomioimisen, mikä tulee huomioida toimenpiteen resursoinnissa.
Katsomme, että metsätalouden vesiensuojelussa tulee painottaa valuma-aluetasoista suunnittelua yksittäisiin tiloihin kohdistuvien velvoitteiden sijaan. Valtion tulisi tukea yhteisten kosteikko-, laskeutusallas- ja muiden vesiensuojeluratkaisujen toteuttamista, sillä vesistövaikutukset syntyvät tyypillisesti useiden maanomistajien alueiden yhteisvaikutuksena. Tämä tarve on tunnistettu toimenpiteessä 14.
Toimenpide 30. Metsiä koskevan luontotiedon ja tietojärjestelmien kehittäminen
Kannatamme metsiä koskevan luontotiedon kehittämistä ja vaatii, että luontotiedon käsittelyssä maanomistajat ovat etusijalla ja pääsevät kaikkiin tilaansa koskeviin tietoihin ja voivat halutessaan varmistaa niiden oikeudellisuuden. Luontotiedon jakamisen muille osapuolille tulee perustua maanomistajan suostumukseen, jotta luontotiedon keräämisestä ei aiheudu tarpeetonta haittaa.
Toimenpide 31. Metsäindikaattoreita ja direktiiviluontotyyppejä koskevat selvitykset ja T&K-hankkeet
Huomautamme, että on ongelmallista, että ennallistamissuunnitelma pohjautuu direktiiviluontotyyppeihin, vaikka käytännön rajauksista on edelleen epävarmuutta. Suunnitelman metsäosiota tulee käsitellä uudelleen selvitysten valmistuttua.
Kommentit tietopuutteiden ja seurantavelvoitteiden täyttämiseksi ehdotettuihin toimenpiteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4)
Korostamme, että tietopuutteiden täydentämisen ja seurannan ensisijaisena tavoitteena tulee olla päätöksenteon laadun parantaminen. Koska suunnitelmaan edelleen liittyy merkittäviä määritelmä- ja tietopuutteita erityisesti metsäluontotyyppien, heikentymättömyysvelvoitteen sekä metsäindikaattoreiden tavoitetasojen osalta, tulee mahdolliset jatkotoimet ja vaikutusarvioinnit tehdä valmistuvien selvitysten pohjalta.
Kommentit suunnitelman kustannuksiin ja rahoituspohjaa koskeviin toimenpiteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 5)
Lausunnon allekirjoittavat katsovat myönteisesti, että suunnitelmassa tunnistetaan ennallistamisasetuksen toimeenpanon merkittävät kustannukset ja rahoitushaasteet. Kansallisen toimeenpanon lähtökohtana tulee olla jo toteutettujen luonnonhoito- ja monimuotoisuustoimien tunnistaminen osaksi asetuksen tavoitteiden toteuttamista. Suomessa on viime vuosikymmenten aikana toteutettu laajasti vapaaehtoisia luonnonhoitotoimia, kuten säästöpuiden jättämistä, suojavyöhykkeiden perustamista, riistametsänhoitoa, metsäyhtiöiden monimuotoisuusohjelmia, vapaaehtoista suojelua sekä muita luonnonhoitokäytäntöjä. Näiden toimien huomioiminen myös takautuvasti, esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden ajalta, parantaisi toimeenpanon kustannustehokkuutta ja lisäisi maanomistajien kannustimia osallistua tavoitteiden toteuttamiseen.
Pidämme luonnonarvomarkkinoita lupaavana rahoituskeinona, mutta näemme niiden olevan vielä kehitysvaiheessa. Tämän vuoksi toimeenpanon tavoitteita ei tule rakentaa niiden varaan ennen kuin markkinoiden toimivuudesta ja vaikuttavuudesta on riittävästi käytännön kokemuksia. Toimivien markkinoiden syntyessä niiden roolia voidaan kasvattaa tulevissa suunnitelmapäivityksissä.
