Maanomistajain liitto – Jordägarnas förbund r.y. ja Suomen yhteismetsät r.y. kiittävät mahdollisuudesta antaa lausunnon ja toteavat seuraavaa:
1. Tiivistelmä
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät pitävät professori Martti Häkkäsen selvitystä erittäin tervetulleena ja tarpeellisena avauksena sähkönsiirtohankkeiden korvausjärjestelmän uudistamiseksi.
Järjestöt pitävät merkittävänä selvityksen johtopäätöstä, jonka mukaan sähkönsiirrosta saatavan taloudellisen hyödyn huomioon ottavalle lisäkorvausjärjestelmälle ei ole lähtökohtaista perustuslaillista estettä.
Suomen sähkönsiirtoverkkoja kehitetään tällä hetkellä poikkeuksellisen voimakkaasti. Investointeja ohjaavat erityisesti uusiutuvan energiantuotannon lisääntyminen, teollisuuden sähköistyminen, sähkönkulutuksen kasvu sekä sähkön tuotannon ja kulutuksen maantieteellinen eriytyminen.
Voimajohtojen rakentaminen edellyttää laajojen maa-alueiden pitkäaikaista käyttöä ja usein käytännössä pysyviä käyttöoikeuksien rajoituksia. Nykyjärjestelmässä maanomistajalle maksetaan kertaluonteinen lunastuskorvaus, vaikka jakeluyhtiö käyttää voimajohtoa taloudellisesti hyötytarkoituksessa vuosikymmenten ajan.
Voimajohtojen vaikutusalueella sijaitsevat maanomistajat, kunnat ja paikallisyhteisöt joutuvat kantamaan merkittäviä maisemaan, virkistyskäyttöön, luonnonympäristöön ja alueiden kehittämiseen liittyviä haittoja saamatta vastaavaa suoraa hyötyä infrastruktuurin olemassaolosta.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät, että Suomeen säädetään Australian esimerkkeihin perustuva, mutta niitä pidemmälle menevä korvausjärjestelmä.
Järjestelmässä:
- Maanomistaja saa täyden lunastuskorvauksen lisäksi vuosittaista, indeksiin sidottua korvausta.
- Voimajohtojen vaikutusalueen paikallisyhteisöille suunnataan erillinen vuosittainen hyötyosuus.
- Molemmat korvausmuodot jatkuvat niin kauan kuin voimajohto on olemassa ja sen käyttöoikeus tai rakenteet rajoittavat alueiden käyttöä.
- Tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden yksityiset liityntäjohdot kuuluvat järjestelmään.
- Kannustetaan vähentämään uusien johtokäytävien maa-alatarvetta ja suosimaan maankäytön kannalta tehokkaita teknisiä ratkaisuja.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät korostavat, ettei hyötyperusteisen korvausjärjestelmän tule heikentää nykyistä lunastuslain mukaista täyden korvauksen periaatetta.
2. Omaisuudensuoja
Omaisuudensuoja on perustuslaissa turvattu perusoikeus. Lunastusmenettely loukkaa tätä oikeutta, koska maanomistaja voidaan velvoittaa luovuttamaan omaisuutensa käyttöoikeuksia ilman suostumustaan.
Voimajohtojen kohdalla maanomistaja voi säilyttää kiinteistön omistusoikeuden, mutta menettää olennaisen osan oikeudestaan määrätä kiinteistön käyttötarkoituksesta. Johtoaukealla metsän kasvattaminen on estettyä, reunavyöhykkeillä puuston korkeutta rajoitetaan ja johtoalueella rakentamiseen sekä muuhun maankäyttöön kohdistuu rajoituksia.
Maanomistajan näkökulmasta kyse on erityisen voimakkaasta omaisuudensuojan rajoituksesta: oikeus omistaa säilyy muodollisesti, mutta mahdollisuus päättää omaisuuden taloudellisesta käytöstä kaventuu ratkaisevasti.
Lunastuslain korvausperusteita uudistettiin 1.8.2025. Uudistuksessa kohteenkorvaukseen ja haitankorvaukseen lisättiin 25 prosentin korotus. Tämä oli tärkeä parannus maanomistajien asemaan.
Uudistus ei kuitenkaan ratkaissut kysymystä siitä, miten maanomistaja osallistuu hänen omaisuutensa pitkäaikaisesta käytöstä syntyvään taloudelliseen hyötyyn.
Oikeuskäytännössä on korkeimman oikeuden lausuma ohje, jonka mukaan arvo voidaan määrätä paitsi käyvän arvon perusteella (todennäköinen kauppahinta vapailla markkinoilla) tai tuottoarvomenetelmällä. Arvioinnissa voidaan käyttää myös kustannusarvomenetelmää, jolloin arvo perustuu kohteen aikaansaamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Arvo voidaan määrätä mainittuihin menetelmiin perustuvalla yhdistelmämenetelmällä. Arvo voidaan näin ollen määritellä monella eri tavalla ja niiden yhdistelmällä, mutta olennaista on, että käytetään sitä menetelmää, joka johtaa maanomistajalle korkeimpaan arvoon.
Nykyisessä korvauskäytännössä tulevien maankäyttömahdollisuuksien arvostamiseen liittyy huomattavaa epävarmuutta.
Maanomistajan mahdollisuudet kehittää kiinteistöään voivat liittyä esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantoon, luontoarvomarkkinoihin, maa-ainesten käyttöön, rakentamiseen tai muihin myöhemmin syntyviin yksityisoikeudellisiin sopimusmahdollisuuksiin.
Kaikki tällaiset tulevaisuuden mahdollisuudet eivät muodosta sellaisenaan nykyisen lunastuslain perusteella korvattavaa taloudellista menetystä. Ne voivat kuitenkin osoittaa, miksi pysyvän käyttöoikeuden arvoa ei ole perusteltua tarkastella yksinomaan tämänhetkisen metsämaan arvon perusteella.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät katsovat, että lunastuslain korvauskäytäntöjä tulee arvioida myös näiden vaihtoehtoisten käyttömahdollisuuksien näkökulmasta.
Jatkuva hyötyperusteinen lisäkorvaus on perusteltu, koska omaisuudensuojan toteutuminen ei saa riippua siitä, onko maanomistajan mahdollista osoittaa jo lunastushetkellä kaikki ne liiketoimintamahdollisuudet, joita kiinteistölle voisi tulevien vuosikymmenten aikana syntyä.
3. Sähköverkkorakentamisen toimintaympäristö on muuttunut perusteellisesti
Suomen nykyisen sähköverkkojärjestelmän perusta syntyi aikana, jolloin sähköistämisen keskeinen tavoite oli sähkön saattaminen kotitalouksien, maatilojen ja yritysten käyttöön eri puolilla Suomea. Sähköverkon laajentuminen oli kansallinen hanke, joka hyödytti usein myös niitä maanomistajia, joiden maille johtoja rakennettiin.
Sittemmin sähkönsiirron rakenne, käyttö ja taloudelliset lähtökohdat ovat muuttuneet olennaisesti.
Sähkönsiirto on nykyisin pääomavaltaista liiketoimintaa, jossa verkkoyhtiöillä on lainsäädäntöön perustuvia erityisoikeuksia. Kaupallisten energiantuotanto- ja kulutushankkeiden tarvitsemat sähkönsiirtoyhteydet voivat edellyttää lunastusoikeuksien käyttöä.
Voimajohtoja ei enää rakenneta ainoastaan lähialueen sähköistämiseksi. Yhä suurempi osa uusista siirtoyhteyksistä palvelee sähkön siirtämistä pitkiä matkoja tuotanto- ja kulutuskeskittymien välillä.
Nykyisen lunastuskorvausjärjestelmän perusratkaisut ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa. Käytännössä korvausten määräytymisessä painottuvat edelleen maanomistajalle aiheutuvat menetykset, eivät verkkoinfrastruktuurin käytöstä syntyvät pitkäaikaiset taloudelliset hyödyt.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät näkevät perustelluksi kyseenalaistaa, vastaako tämä lähestymistapa muuttunutta toimintaympäristöä.
Kun sähkönsiirrosta on tullut keskeinen osa kaupallista energiajärjestelmää, myös maanomistajien korvausjärjestelmän on muututtava.
4. Voittoa tavoittelevien yhtiöiden julkisoikeudelliset oikeudet
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät pitävät tärkeänä arvioida uudelleen tilannetta, jossa kaupallista liiketoimintaa harjoittavat yhtiöt voivat saada oikeuden käyttää yksityisten maanomistajien maa-alueita pakkolunastuksen perusteella.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät tunnustavat, että sähköverkkotoiminta palvelee yhteiskunnallisesti merkittäviä tarpeita. Sähköverkon kehittäminen ja sähkön toimitusvarmuuden turvaaminen voivat muodostaa lunastuksen edellyttämän yleisen tarpeen.
Tämä ei tarkoita, että jokaisen kaupallisen sähköntuotantohankkeen tarvitsemalle siirtolinjalle tulisi automaattisesti myöntää lunastusoikeus. Erityisen tarkasti tulee arvioida yksittäisten tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden liityntäjohtoja.
Voimalaitoksen tuotantoalueesta voidaan sopia vapaaehtoisesti maanomistajan kanssa pitkäaikaisella vuokrasopimuksella, kun taas saman hankkeen sähkönsiirto voidaan toteuttaa lunastukseen perustuvin käyttöoikeuksin muiden maanomistajien maille. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa maanomistajilla on saman kaupallisen hankkeen sisällä olennaisesti erilainen neuvotteluasema.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät katsovat, että yksittäistä kaupallista energiantuotantohanketta palvelevan voimajohdon yleinen tarve, välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus tulee selvittää erityisen huolellisesti. Vapaaehtoisen sopimisen tulee olla ensisijainen menettely. Lunastuksen tulee olla viimesijainen vaihtoehto.
Mikäli lunastusta käytetään, maanomistajalle on turvattava täyden korvauksen lisäksi kohtuullinen osuus pitkäaikaisesta taloudellisesta hyödystä.
5. Sähkön tuotannon ja kulutuksen maantieteellinen eriytyminen
Suomen sähköjärjestelmässä sähkön tuotannon ja kulutuksen maantieteellinen sijainti loittonevat toisistaan yhä enemmän.
Uutta tuulivoimatuotantoa sijoittuu merkittävästi Pohjois- ja Länsi-Suomeen. Uutta sähkönkulutusta puolestaan syntyy muun muassa teollisuuteen, datakeskuksiin ja Etelä-Suomen kulutuskeskittymiin.
Tämä lisää tarvetta rakentaa pitkiä suurjännitteisiä siirtoyhteyksiä eri alueiden välille. Seurauksena on tilanne, jossa huomattavat sähkönsiirron maankäyttöhaitat voivat kohdistua kuntiin ja maanomistajiin, jotka eivät itse ole uuden sähköntuotannon tai merkittävän sähkönkulutuksen sijaintipaikkoja.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät pitävät ongelmallisena, että valtakunnallisen energiajärjestelmän hyödyt ja paikallisesti aiheutuvat haitat voivat jakautua hyvin epätasaisesti. Maanomistajat ja paikallisyhteisöt voivat joutua kantamaan pysyvän haitan hankkeista, joiden pääasialliset taloudelliset hyödyt syntyvät muualla.
Tätä epäsuhtaa ei voi ratkaista pelkästään yksittäisille maanomistajille maksettavilla lunastuskorvauksilla.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät katsovat, että sähkönsiirron korvausjärjestelmässä tulee tunnistaa myös laajemmat kuntakohtaiset ja paikallisyhteisöihin kohdistuvat vaikutukset. Erityisen perusteltua tämä on kunnissa, joissa on paljon suurjännitteisiä voimajohtoja suhteessa kunnan pinta-alaan, mutta ei vastaavassa määrin sähköntuotantoa tai suurta sähkönkulutusta.
6. Hausjärvi esimerkkinä voimajohtojen maankäyttövaikutusten keskittymisestä
Hausjärvi on hyvä esimerkki kunnasta, jonka alueelle sijoittuu valtakunnallisesti merkittäviä sähkönsiirtoyhteyksiä. Hikiän sähköasema on Etelä-Suomen kantaverkon tärkeä solmukohta, johon liittyy useita suurjännitteisiä voimajohtoja.
Voimajohtojen vaikutukset ulottuvat metsätalouteen, rakentamiseen, maisemaan ja kiinteistöjen tuleviin käyttömahdollisuuksiin.
Havainnollistavana laskentaesimerkkinä voidaan tarkastella tilannetta Hausjärvellä. Kunnan alueella on yhteensä noin 90 kilometriä suurjännitteisiä voimajohtoja ja niiden keskimääräinen johtoalue lienee noin 55 metriä leveä. Tällöin laskennallinen johtoalue olisi lähes 500 hehtaaria.
Hausjärven maapinta-ala on noin 390 neliökilometriä. 500 hehtaarin johtoalue vastaa näin ollen noin 1,3 prosenttia kunnan maapinta-alasta.
Epävirallisiin arvioihin perustuva esimerkki osoittaa, kuinka merkittävästä maankäyttövaikutuksesta voi olla kysymys yksittäisen kunnan tasolla. Vastaavat vaikutukset ovat vielä huomattavasti suurempia yksittäisen metsä- tai maatilan kohdalla.
Jos voimajohtokäytävä katkaisee kiinteistön tai vie merkittävän osan sen pinta-alasta, kiinteistön taloudellinen käyttö voi vaikeutua olennaisesti.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittvätä, että Suomessa selvitetään voimajohtojen todellinen pinta-alavaikutus kunnittain sekä absoluuttisesti että suhteessa kuntien maapinta-alaan. Samalla tulee selvittää, missä määrin nämä haitat kohdistuvat kuntiin, joissa ei ole vastaavaa energiantuotannon tai kulutuksen keskittymää.
7. Voimajohtojen vaikutukset metsäalueisiin ovat valtakunnallisesti huomattavat
Arviomme mukaan nykyisten sähköverkkojen metsäaluevaikutus on Suomessa noin 115 000–145 000 hehtaaria. Arvio kattaa kantaverkon, muut suurjänniteverkot sekä metsäalueilla sijaitsevien pien- ja keskijänniteilmajohtojen vaikutusalueita. Luvut ovat suuruusluokka-arvioita, koska viralliset tilastot puuttuvat.
Uuden suurjänniteverkon rakentaminen lisää tulevina vuosina maankäyttöpaineita. Fingridin kantaverkon kehittämissuunnitelmassa 2026–2035 esitetään noin 3 800 kilometriä uusia 400 kilovoltin voimajohtoja.
Uudet tai levenevät suurjännitejohtojen johtoalueet vaikuttavat noin 10 000–35 000 hehtaarin uusiin metsäalueisiin vuoteen 2035 mennessä. Arvio tarkoittaa vuositasolle jaettuna on noin 1 000–3 500 hehtaaria vuodessa. Millään muulla yksittäisellä toimijalla ei ole vastaavaa pysyvää vaikutusta Suomen metsäluontoon.
Esitetyt luvut ovat arvioita, mutta ne osoittavat sähköverkkorakentamisen huomattavan maankäytöllisen mittakaavan.
8. Voimajohtojen aiheuttama metsäkato ja pysyvät metsätalousrajoitukset
Suurjännitteisen voimajohdon johtoalue koostuu tyypillisesti puuttomana tai matalakasvuisena pidettävästä johtoaukeasta ja sen molemmilla puolilla sijaitsevista reunavyöhykkeistä.
Tyypillisen 110 kilovoltin voimajohdon johtoaukea on noin 26–30 metriä ja 400 kilovoltin johdon noin 36–42 metriä leveä. Reunavyöhykkeet ovat tavallisesti noin 10 metriä leveitä molemmilla puolilla.
Näin yksi voimajohtokilometri merkitsee laskennallisesti noin 2,6–4,2 hehtaaria johtoaukeaa ja noin kaksi hehtaaria puuston korkeudeltaan rajoitettua reunavyöhykettä. Koko johtoalueen pinta-ala on siis tyypillisesti noin viisi tai kuusi hehtaaria johtokilometriä kohden.
Tämä ei merkitse sitä, että jokainen uusi johtokilometri aiheuttaisi vastaavan määrän uutta metsäkatoa, sillä johtoja voidaan rakentaa myös nykyisiin käytäviin, peltoalueille tai muuhun avoimeen maastoon.
Uudessa metsämaastossa johtoaukean vaikutus puuston kasvattamiseen on kuitenkin pitkäaikainen ja käytännössä pysyvä. Fingridin mukaan johtoaukeiden kasvusto raivataan noin 5–8 vuoden välein ja reunavyöhykkeiden puustoa käsitellään 10–25 vuoden välein.
Tämä estää normaalin puuston kasvatuksen varsinaisella johtoaukealla niin kauan kuin voimajohtoa käytetään. Maanomistajan kannalta kyse ei ole vain rakentamisvaiheen hakkuusta vaan metsätalouden harjoittamismahdollisuuden pitkäaikaisesta menetyksestä.
Voimajohto voi pirstoa metsätilan, vaikeuttaa puunkorjuuta ja rajoittaa metsätalouden kehittämistä. Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät pitävät tärkeänä, että korvausten arvioinnissa otetaan huomioon näiden vaikutusten koko taloudellinen merkitys.
9. Luonnonsuojelualueet, metsälakikohteet ja suojellut lajit
Johtokadut ovat metsänkäytön oikeudenmukaisuuskysymys. Metsätalous on jatkuvasti kiristyvän sääntelypaineen alla, mutta sähkönsiirtoinvestoinnit vaikuttavat olevan tämän ulkopuolella.
Voimajohtojen rakentamisessa on otettava huomioon myös luonnonsuojeluun liittyvät kysymykset. Laajat johtokäytävät vaikuttavat metsäalueiden yhtenäisyyteen, lajien elinympäristöihin, ekologisiin yhteyksiin ja maisemaan.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää luonnonsuojelualueisiin, Natura-alueisiin ja metsälain tarkoittamiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin.
Suojeluarvojen olemassaolo ei estä automaattisesti voimajohdon suunnittelua alueen läheisyyteen tai sen kautta. Hankkeeseen sovellettavat luonnonsuojelu- ja metsälainsäädännön vaatimukset arvioidaan tapauskohtaisesti. Mahdolliset poikkeukset edellyttävät erillistä laillista perustetta ja menettelyä.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät pitävät tärkeänä, ettei voimajohtohankkeissa aliarvioida suojelualueiden ja metsälakikohteiden merkitystä sillä perusteella, että voimajohtoja pidetään yhteiskunnallisesti tärkeänä infrastruktuurina.
Erityinen ongelma liittyy laajoihin rinnakkaisiin johtokäytäviin. Esimerkiksi liito-oravan liikkuminen voi vaikeutua, jos metsäalueiden väliin muodostuu leveä puuton käytävä.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät, että merkittävien voimajohtohankkeiden vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan nykyistä johdonmukaisemmin myös metsäalueiden pirstoutumista ja useiden rinnakkaisten johtojen kumulatiivisia vaikutuksia.
10. Rinnakkaiset voimajohdot keskittävät haitat samoille maanomistajille
Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa todetaan, että voimajohtolinjauksissa hyödynnetään ensisijaisesti olemassa olevia johtokäytäviä. Tavoite on yleisesti perusteltu, koska nykyisten johtokäytävien hyödyntäminen voi vähentää uusien metsäalueiden pirstoutumista.
Käytännössä periaatetta on kuitenkin usein toteutettu sijoittamalla uusia voimajohtoja olemassa olevien johtojen rinnalle. Tämä voi johtaa siihen, että samojen maanomistajien maille sijoittuu yhä useampia voimajohtoja ja johtoalue levenee vähitellen huomattavasti.
Maanomistajalle aiheutuva haitta voi tällöin kasvaa kohtuuttomaksi suhteessa kiinteistön kokonaispinta-alaan.
Esimerkiksi Ristijärven Seitenoikean tuntumassa on julkisuudessa kuvattu suunnittelutilannetta, jossa alueelle voisi sijoittua enimmillään viisi rinnakkaista voimajohtoa, mikäli kaikki suunnitellut hankkeet toteutuvat. Tällöin johtoalueen kokonaisleveys voisi olla noin 200 metriä.
Laajenevien johtokäytävien seurauksena yksittäisen tilan metsätaloudelliset ja muut käyttömahdollisuudet voivat heiketä ratkaisevasti.
Maanomistajain Liiton ja Suomen yhteismetsien mielestä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ei tule tulkita siten, että uusien johtojen sijoittaminen nykyisten rinnalle on automaattisesti vähähaittaisin vaihtoehto.
Olemassa olevan johtokäytävän hyödyntämisen tulee tarkoittaa ensisijaisesti nykyisen alueen tehokkaampaa käyttöä, ei rajoittamatonta johtokäytävän leventämistä samoille kiinteistöille.
Suunnittelussa on arvioitava myös yhteispylväät, nykyisten johtojen kapasiteetin kasvattaminen, teknisten rakenteiden uudistaminen ja muut maankäyttöä säästävät vaihtoehdot.
11. Voimajohtojen rakentamisen taloudelliset kannustimet
Voimajohtojen rakentaminen on pääomavaltaista toimintaa, jossa maa-alueiden hankintaan liittyvät kustannukset ovat vain osa investoinnin kokonaiskustannuksista.
420 kilometriä pitkän Lakeuslinjan kokonaiskustannukseksi arvioidaan noin 500 miljoonaa euroa, joten sen kokonaiskustannus on noin 1,19 miljoonaa euroa johtokilometriä kohden.
Maanomistajakorvaus taas on noin 24 000 euroa kilometriä kohden. Tämä vastaa noin kahta prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista.
Laskelma nostaa esiin olennaisen kysymyksen: jos maa-alueiden pitkäaikainen käyttö on hankkeen toteuttajalle suhteellisen edullista, kannustaako nykyinen kustannusrakenne etsimään maankäytön kannalta tehokkaimpia ratkaisuja?
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät katsovat, että liian alhaisiksi jäävät maankäytön kustannukset voivat heikentää kannusteita investoida maa-alaa säästävään teknologiaan.
Kun johdon rakentamisesta aiheutuvan uuden käyttörajoitusalueen kustannus on pieni suhteessa kokonaisinvestointiin, erillisen rinnakkaisen voimajohdon rakentaminen voi näyttäytyä hankkeen toteuttajalle edullisena vaihtoehtona. Tämä ei välttämättä vastaa yhteiskunnan, ympäristön tai maanomistajien kokonaisetua.
12. Kantaverkon hinnoittelu ja liiketoiminnan taloudellinen hyöty
Suomen kantaverkkoa ylläpitävä Fingrid toimii säännellyssä verkkoliiketoiminnassa. Energiavirasto valvoo verkkopalvelujen hinnoittelun kohtuullisuutta ja sallittua tuottoa.
Fingridin vuoden 2025 tilinpäätöstietojen mukaan yhtiön kantaverkkosegmentin liikevaihto oli noin 654 miljoonaa euroa ja liiketulos noin 236 miljoonaa euroa. Vuoden 2026 tammi–syyskuussa kantaverkkosegmentin liiketulos oli noin 170 miljoonaa euroa.
Luvut osoittavat, että kantaverkkotoiminta muodostaa huomattavan taloudellisen kokonaisuuden.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät korostavat, että säännelty verkkotoiminta ei poista tarvetta oikeudenmukaiselle hyödynjaolle. Maanomistajille maksettavat vuosittaiset korvaukset tulee tunnistaa osaksi sähkönsiirron asianmukaisia elinkaarikustannuksia.
Korvausjärjestelmä voidaan toteuttaa siten, että sen kustannukset huomioidaan sähköverkkotoiminnan taloudellisessa sääntelyssä ilman, että verkkoyhtiöille syntyy oikeutta kohtuuttomaan tuottoon.
13. Teknologinen kehitys ja maa-alaa säästävät vaihtoehdot
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät pitävät tarpeellisena arvioida, ohjaako nykyinen korvausjärjestelmä riittävästi sähköverkkorakentamisen teknologista kehitystä.
Voimajohtojen suunnittelussa tulisi selvittää huomattavasti järjestelmällisemmin esimerkiksi:
- olemassa olevien johtojen siirtokapasiteetin kasvattaminen,
- korkeamman jännitetason tai uusien johdintekniikoiden hyödyntäminen,
- yhteispylväät ja useiden virtapiirien sijoittaminen samaan pylväsrakenteeseen,
- pylväsrakenteiden muuttaminen maa-alatarpeen vähentämiseksi,
- maakaapelointi soveltuvissa teknisissä ja taloudellisissa tilanteissa,
- siirtolinjojen yhteiskäyttö useiden tuotantohankkeiden kesken sekä
- tuotannon, kulutuksen ja sähkövarastojen sijoittelun parempi koordinointi.
Näillä ratkaisuilla voi olla erilaisia kustannus-, käyttövarmuus- ja ympäristövaikutuksia. Kaikki vaihtoehdot eivät ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollisia jokaisessa hankkeessa.
Niitä ei pidä sivuuttaa pelkästään siksi, että uuden maa-alueen hankkiminen lunastuksen avulla on edullista ja helppoa.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät, että suurjännitteisten voimajohtohankkeiden vaihtoehtotarkasteluihin sisällytetään velvoite arvioida maa-alatehokkuutta. Arvioinnissa tulee vertailla myös rakentamisen koko elinkaaren kustannuksia, mukaan lukien maanomistajille ja paikallisyhteisöille maksettavat pitkäaikaiset korvaukset.
14. Maanomistajan mahdollisuudet hyödyntää johtoaluetta ovat hyvin rajalliset
Voimajohtojen vaikutuksia arvioitaessa tulee huomata, että maanomistaja menettää mahdollisuuksia harjoittaa muutakin liiketoimintaa kuin metsätaloutta.
Johtoalueella voidaan yleensä harjoittaa esimerkiksi tavanomaista maanviljelyä ja laidunnusta soveltuvien turvallisuusvaatimusten puitteissa. Metsäalueella vaihtoehtoinen käyttö voi kuitenkin olla erittäin vähäistä.
Maanomistajat ovat esittäneet kiinnostusta hyödyntää laajoja johtoaukeita esimerkiksi aurinkosähkön tuotantoon.
Fingrid on kuitenkin ilmoittanut, ettei aurinkopaneelien sijoittaminen kantaverkon johtoaukeille ole sallittua muun muassa tarkastus- ja kunnossapitotöiden, maadoitusjohtimien, sähköturvallisuuden ja johtimista putoavan lumen tai jään aiheuttamien riskien vuoksi.
Näillä turvallisuusperusteilla on teknistä merkitystä, mutta asia havainnollistaa samalla maanomistajan asemaa: Maanomistajan maa-alue voidaan ottaa pitkäaikaisesti sähköverkkoyhtiön käyttöön, mutta maanomistaja ei voi itse hyödyntää samaa aluetta uusiutuvan energian tuotantoon edes silloin, kun alue on jo pysyvästi poistunut normaalista metsätalouskäytöstä.
Energiansiirto voi siten estää maanomistajaa osallistumasta samaan vihreän siirtymän taloudelliseen toimintaan, jota varten hänen omaisuutensa käyttöä rajoitetaan.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät katsovat, että tällainen epäsuhta alleviivaa vihreästä siirtymästä koettua epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja tukee jatkuvan hyötyperusteisen korvausjärjestelmän tarpeellisuutta.
Vastaavanlaisia pitkäaikaiseen käyttöoikeuteen ja vaihtoehtoisten maankäyttömahdollisuuksien menetykseen liittyviä kysymyksiä syntyy myös maakaasuputkien ja tulevien vetyverkkojen yhteydessä. Näiden infrastruktuurien korvausjärjestelmien yhdenmukaisuutta on syytä arvioida erikseen.
15. Johtoalueen ulkopuoliset vaikutukset
Voimajohdon vaikutukset eivät aina pääty varsinaisen johtoalueen rajalle.
Rakennusrajoitukset, maisemavaikutukset, kiinteistöjen arvon aleneminen ja mahdolliset sähkötekniset turvallisuusvaatimukset voivat vaikuttaa myös johtoalueen ulkopuolella.
Erityisesti voimajohtopylväiden maadoituksiin liittyvät vaarajännitealueet voivat aiheuttaa erityisiä vaatimuksia esimerkiksi metallirakenteiden, kaapelien, aitojen ja muiden rakenteiden sijoittamiseen.
Myös johtoalueen ulkopuoliseen reunametsään voi kohdistua puiden kaatumisriskiin liittyviä turvallisuusvaatimuksia. Nämä vaikutukset voivat vaikeuttaa kiinteistön rakentamista tai muuta taloudellista hyödyntämistä myös alueilla, joihin ei ole suoraan lunastettu voimajohdon käyttöoikeutta.
Erityisen ongelmallista on, jos käyttörajoitus havaitaan vasta lunastustoimituksen jälkeen tai sen tarkka ulottuvuus jää maanomistajalle epäselväksi.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät, että kaikkien pysyvien tai pitkäaikaisten käyttörajoitusten sijainti ja oikeudellinen peruste yksilöidään. Lunastustoimituksissa tulee arvioida kaikki sovellettavan lain mukaan korvattavat taloudelliset menetykset, myös johtoalueen ulkopuoliset haitat.
Lisäksi tulee luoda selkeä menettely myöhemmin ilmenevien käyttörajoitusten korvaamiseksi.
16. Sähkönsiirtoverkkojen paikallisen hyväksyttävyyden ongelma
Voimajohtohankkeet ovat viime vuosina herättäneet kasvavaa vastustusta eri puolilla Suomea. Ajankohtaisena esimerkkinä on Fingridin suunnittelema Harjulinja Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärveltä Kouvolaan.
Hanketta on arvosteltu muun muassa sen maisema-, metsätalous-, asumis- ja elinkeinovaikutusten vuoksi.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät katsovat, että voimajohtohankkeiden hyväksyttävyysongelmia ei tule pitää ainoastaan viestinnän puutteina. Kyse on perustavanlaatuisesti myös omaisuudensuojasta sekä taloudellisten hyötyjen ja haittojen jakautumisesta.
Maanomistajan kannalta ongelmallista on, että hän voi menettää pysyvästi huomattavan osan kiinteistönsä käyttömahdollisuuksista samalla, kun hankkeen hyödyt kohdistuvat ensisijaisesti muille tahoille.
Myös paikallisyhteisöt voivat joutua kantamaan maisemaan, luonnonympäristöön ja alueiden tulevaan kehittämiseen liittyviä pysyviä vaikutuksia.
Vihreän siirtymän kustannuksia ei tule siirtää yksittäisten maanomistajien ja paikallisyhteisöjen kannettaviksi ilman oikeudenmukaista taloudellista vastinetta.
Suurissa verkkohankkeissa on huolehdittava aidosta, paikallisyhteisöjen ja maanomistajien huolenaiheet tunnustavasta viestinnästä ja panostettava avoimuuteen hankkeen alkumetreiltä lähtien.
17. Australian malli – maanomistajat ja paikallisyhteisöt osallisiksi hyödyistä
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät pitävät Australian Uuden Etelä-Walesin ja Victorian osavaltioiden korvausjärjestelmiä tärkeinä kansainvälisinä esimerkkeinä.
Uuden Etelä-Walesin Strategic Benefit Payments Scheme -järjestelmässä tiettyjen uusien merkittävien voimajohtohankkeiden maanomistajille maksetaan 200 000 Australian dollaria johtokilometriä kohden vuoden 2022 rahanarvossa.
Maksu suoritetaan vuosittaisina erinä 20 vuoden aikana ja tarkistetaan inflaation mukaan. Tämä vastaa lähtötasolla 10 000 Australian dollaria johtokilometriltä vuodessa.
Victoriassa vastaava maanomistajille tarkoitettu lisäkorvaus on 8 000 Australian dollaria johtokilometriltä vuodessa 25 vuoden ajan inflaatiotarkistuksin.
Molemmat järjestelmät täydentävät varsinaisia käyttöoikeuksien hankinnasta maksettavia korvauksia.
Australian osavaltioissa on lisäksi kehitetty paikallisyhteisöjen hyväksi tarkoitettuja hyötyohjelmia ja rahastoja. Esimerkiksi Uuden Etelä-Walesin Community and Employment Benefit Program ohjaa uusiutuvan energian alueiden hankkeista kertyvää rahoitusta paikallisyhteisöjen kehittämiseen. Victoriassa on kehitetty vastaavasti uusiutuvan energian alueiden yhteisörahastoja.
Australian järjestelmien keskeinen periaate on, että sähkönsiirtoinfrastruktuurin taloudellisesta hyödystä voidaan jakaa osuus sekä suoraan maanomistajille että laajemmille paikallisyhteisöille.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät, että tämä periaate otetaan suomalaisen korvausjärjestelmän lähtökohdaksi ja kehitetään Suomen olosuhteisiin sopivaksi. Lunastuskorvauksissa tulisi aina olla mahdollisuus saada rahallisen korvauksen sijasta tai lisäksi vaihtomaita tai yhteismetsäosuuksia.
18. Suomen mallissa korvauksen tulee jatkua niin kauan kuin voimajohto on olemassa
Australian järjestelmissä maanomistajille maksettavat vuosittaiset lisäkorvaukset päättyvät 20 tai 25 vuoden jälkeen. Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät katsovat, ettei määräaikaisuus ole perusteltua tilanteessa, jossa voimajohto ja sen aiheuttamat käyttörajoitukset voivat jatkua huomattavasti pidempään.
Voimajohtoa voidaan huoltaa, saneerata ja uudistaa siten, että samaa johtoaluetta käytetään sähkönsiirtoon useiden vuosikymmenten ajan. Maanomistajan metsätalous- ja muut käyttörajoitukset eivät lakkaa 20 tai 25 vuoden jälkeen eikä niihin liittyvän hyötyperusteisen korvauksen liioin tule olla määräaikainen.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät, että Suomessa säädetään vuosittaisesta, indeksiin sidotusta korvauksesta, joka jatkuu koko voimajohdon olemassaolon ja käyttöoikeuden rajoittavan vaikutuksen ajan.
Korvausvelvollisuuden tulee säilyä myös johdon omistajan vaihtuessa, kapasiteettia lisättäessä tai johdon teknisiä rakenteita uusittaessa. Korvausoikeuden tulee siirtyä kiinteistön uudelle omistajalle.
Mikäli voimajohto poistuu käytöstä mutta rakenteet tai käyttörajoitukset jäävät edelleen kiinteistölle, korvausvelvollisuuden tulee jatkua siihen saakka, kunnes rajoitukset tosiasiallisesti päättyvät.
Maanomistajan oikeus vuosittaiseen korvaukseen ei saa päättyä ennen kuin hänen omaisuuteensa kohdistuva pitkäaikainen käyttörajoitus päättyy.
19. Uudistuksen tulee koskea kaikkia sähkönsiirtohankkeita
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät katsovat, että korvausjärjestelmän tulee kattaa kantaverkon lisäksi suurjännitteisten jakeluverkkojen johdot sekä tuuli- ja aurinkovoimaloiden ja muiden merkittävien tuotanto- tai kulutushankkeiden liittymisjohdot.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää tilanteisiin, joissa voimajohdon toteuttajana on yksittäistä kaupallista energiantuotantohanketta palveleva erillinen yhtiö.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät, että oikeusministeriö selvittää sähkölinjakorvausten uudistamisen yhteydessä niin sanotun Keuruun mallin soveltuvuuden valtakunnallisten sopimus- ja korvausperiaatteiden lähtökohdaksi. Erityisesti on valmisteltava seuraavat ratkaisut:
- Yksityisiä tuuli- ja aurinkovoimahankkeita palveleville liittymisjohdoille selkeä velvoite ensisijaiseen vapaaehtoiseen sopimiseen ja todellisen yleisen tarpeen hankekohtaiseen arviointiin.
- Keuruun malliin perustuva läpinäkyvä kunnan päättämä vähimmäisneuvottelutaso, jota ei saa käyttää täyden korvauksen tai suuremman sopimuskorvauksen enimmäisrajana.
- Kertakorvausten lisäksi vuosittainen, indeksiin sidottu hyötyperusteinen maankäyttömaksu, joka jatkuu koko käyttörajoituksen elinkaaren.
- Erillinen, voimajohdon vaikutusalueen paikallisyhteisöille suunnattu vuosittainen hyötyrahastomaksu.
- Voimajohtojen reittivaihtoehtojen ja useiden hankkeiden yhteisvaikutusten vertailu; tiedot johtoalueista ja käyttörajoituksista maanomistajien käyttöön.
- Tehokas menettely myöhemmin ilmenevien haittojen, johdon kapasiteetin muutosten sekä purkamis- ja ennallistamisvastuiden käsittelyyn.
Keuruun malli osoittaa, että sähkönsiirtolinjojen maanomistajakorvauksia voidaan käsitellä jo tuulivoimahankkeen suunnittelun lähtökohtana. Valtakunnallinen jatkoratkaisu tarvitaan, koska kertakorvaus yksin ei vastaa vuosikymmeniä jatkuvan maankäyttörajoituksen kestoa eikä siirtolinjan tuottamaa pitkäaikaista taloudellista hyötyä.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät lisäksi, että vuosittaisen korvausjärjestelmän ulottaminen olemassa oleviin voimajohtoihin selvitetään. Nykyiset voimajohdot aiheuttavat maanomistajille samoja pitkäaikaisia maankäyttörajoituksia kuin uudetkin johdot.
Tulevaan maankäyttöön perustuvan lisäkorvauksen tulee lähtökohtaisesti määräytyä käyttörajoituksen olemassaolon eikä yksinomaan johdon alkuperäisen rakentamisajankohdan perusteella.
Uudistus voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisella siirtymäajalla ja erillisenä tulevaa käyttöä koskevana korvausvelvollisuutena.
20. Valtakunnallinen johtoaluerekisteri
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät, että Suomessa ryhdytään ylläpitämään kattavaa paikkatietopohjaista rekisteriä voimajohtojen johtoalueista ja maankäyttörajoituksista.
Rekisterissä tulee olla tiedot:
- Voimajohdon sijainnista, omistajasta ja jännitetasosta.
- Johtoaukean ja reunavyöhykkeiden sijainnista.
- Lunastettujen käyttöoikeuksien rajoista.
- Rakennusrajoituksista ja muista olennaisista käyttörajoituksista.
- Olemassa olevista ja suunnitelluista suurjännitteisistä siirtoyhteyksistä.
- Johtoalueiden pinta-alasta kunnittain.
Rekisterin tulee kattaa myös yksityisten energiantuotantohankkeiden liittymisjohdot. Sen avulla voitaisiin tunnistaa alueet, joihin sähkönsiirron maankäyttöhaitat ovat keskittyneet, sekä arvioida uusien hankkeiden kumulatiivisia vaikutuksia.
Rekisterin toteuttamisessa on huomioitava tarvittavat turvallisuus- ja tietosuojavaatimukset.
21. Maanomistajain Liiton ja Suomen yhteismetsien esitykset jatkovalmisteluun
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät esittävät, että oikeusministeriö käynnistää yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön kanssa lainsäädäntöhankkeen, jonka tavoitteena on sähkönsiirron korvausjärjestelmän perusteellinen uudistaminen.
Jatkovalmistelun tavoitteiksi tulee asettaa:
- Omaisuudensuojan vahvistaminen
Lunastuslain mukaista täyden korvauksen toteutumista vahvistetaan ja arvioidaan erityisesti kiinteistön pitkäaikaisten käyttörajoitusten sekä tulevien taloudellisten käyttömahdollisuuksien näkökulmasta.
- Australian malliin perustuva jatkuva korvaus
Maanomistajille säädetään lunastuskorvauksen lisäksi vuosittainen, indeksiin sidottu hyötyperusteinen lisäkorvaus, joka jatkuu koko voimajohdon käyttöoikeuden rajoittavan vaikutuksen ajan.
- Paikallisyhteisöjen pysyvä hyötyosuus
Voimajohtojen vaikutusalueen kunnille ja paikallisyhteisöille luodaan järjestelmä, jonka maksut jatkuvat koko voimajohdon olemassaolon ja maankäyttövaikutusten ajan.
- Yksityisten energiantuotantohankkeiden liityntäjohtojen sisällyttäminen järjestelmään
Voimaloiden siirtolinjat kuuluvat uuden korvausjärjestelmän piiriin niiden omistusrakenteesta riippumatta.
- Lunastusedellytysten täsmentäminen
Yksittäistä kaupallista energiantuotantohanketta palvelevan voimajohdon lunastusedellytykset arvioidaan nykyistä tarkemmin ja vapaaehtoinen sopiminen asetetaan aidosti ensisijaiseksi.
- Maankäyttöhaittojen kasautumisen ehkäiseminen
Useiden rinnakkaisten voimajohtojen aiheuttamat kumulatiiviset vaikutukset otetaan huomioon suunnittelussa ja korvauksissa.
- Maa-alaa säästävän teknologian edistäminen
Voimajohtohankkeiden vaihtoehtotarkasteluissa edellytetään maankäytön kannalta tehokkaiden teknisten ratkaisujen ja niiden elinkaarikustannusten arviointia.
- Johtoalueiden ulkopuolisten haittojen korvaaminen
Rakennusrajoitusten, vaarajännitealueiden, maisemahaittojen ja muiden todellisten käyttörajoitusten korvattavuus varmistetaan selkeällä menettelyllä.
- Metsä- ja luontovaikutusten huomioiminen
Voimajohtojen aiheuttamat metsätalousrajoitukset, metsäkato, luontovaikutukset ja alueiden pirstoutuminen arvioidaan valtakunnallisesti ja hankekohtaisesti.
- Voimajohtojen purkamis- ja ennallistamisvastuu
Erityisesti kaupallisia energiantuotantohankkeita palveleville liittymisjohdoille säädetään selkeät tarpeettomien rakenteiden purkamis- ja ennallistamisvelvollisuudet.
- Valtakunnallinen johtoaluerekisteri
Perustetaan yhtenäinen paikkatietopohjainen rekisteri voimajohtojen sijainnista, käyttörajoituksista sekä pinta-alavaikutuksista kunnittain.
23. Yhteenveto
Suomen sähkönsiirtoverkkoa kehitetään poikkeuksellisen voimakkaasti. Sähkön tuotannon ja kulutuksen maantieteellinen eriytyminen sekä uusiutuvan energiantuotannon kasvu lisäävät pitkien suurjännitteisten voimajohtojen tarvetta.
Samalla sähköverkkojen maa- ja metsätalousvaikutukset kasvavat.
Nykyisten sähköverkkojen metsäaluevaikutus on laskennallisesti noin 115 000–145 000 hehtaaria. Uudet suurjännitejohdot lisäävät metsäalueisiin kohdistuvaa vaikutusta jopa 35 000 hehtaarilla vuoteen 2035 mennessä.
Voimajohtojen maanomistajavaikutukset eivät rajoitu johtoalueiden pinta-alaan. Ne koskevat myös metsätalouden tuottoa, kiinteistöjen rakentamis- ja kehittämismahdollisuuksia, maisemaa, luonnonympäristöä sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien menettämistä.
Nykyinen pääosin kertaluonteinen korvausjärjestelmä ei huomioi riittävästi näiden rajoitusten pitkäaikaisuutta eikä maanomistajan omaisuuden käytöstä syntyvää taloudellista hyötyä.
Erityisen ongelmallista tämä on tuuli- ja aurinkovoimaloiden liittymisjohdoissa, joissa tuotantoalueen maanomistajat voivat saada vuosittaista vuokratuloa mutta sähkönsiirtolinjojen maanomistajat joutuvat tyytymään kertaluonteiseen lunastuskorvaukseen.
Samalla kokonaiset paikallisyhteisöt voivat joutua kantamaan pitkäaikaisia haittoja sähköntuotannosta ja -kulutuksesta, jotka sijaitsevat muualla Suomessa.
Professori Martti Häkkäsen selvitys tarjoaa perustan uuden korvausjärjestelmän valmistelulle. Australian Uuden Etelä-Walesin ja Victorian osavaltioiden kokemukset osoittavat, että sähkönsiirtoinfrastruktuurin taloudellisia hyötyjä voidaan jakaa maanomistajille ja paikallisyhteisöille nykyisiä lunastuskorvauksia täydentävillä järjestelyillä.
Maanomistajain Liitto ja Suomen yhteismetsät katsovat, että Suomen tulee ottaa näistä järjestelmistä mallia mutta toteuttaa niitä pitkäaikaisempi ratkaisu.
Suomessa korvausten tulee jatkua niin kauan kuin voimajohto on olemassa ja sen käyttö rajoittaa maanomistajan omaisuuden tai paikallisyhteisön alueiden käyttöä.
Malli vahvistaisi omaisuudensuojaa, parantaisi energiainfrastruktuurin paikallista hyväksyttävyyttä ja kannustaisi suunnittelemaan sähkönsiirtoverkot maa-alueita säästävällä tavalla.
Se tekisi myös näkyväksi sen, että maanomistajien omaisuus on välttämätön osa sähkönsiirron taloudellista infrastruktuuria.
Vihreän siirtymän hyödyt eivät saa kuulua vain energiantuottajille, verkkoyhtiöille ja sähkön käyttäjille samalla, kun sen pysyvät maankäyttöhaitat jäävät maanomistajien ja paikallisyhteisöjen kannettaviksi.
Oikeudenmukainen energiamurros edellyttää, että myös maanomistajat ja paikallisyhteisöt saavat osuutensa infrastruktuurin tuottamasta pitkäaikaisesta taloudellisesta hyödystä.
