- Jäsenmaat päättävät metsäpolitiikasta
Metsäpolitiikka kuuluu EU:n perussopimusten mukaan jäsenmaiden kansalliseen päätösvaltaan. Viime vaalikaudella EU nakersi merkittävästi tätä periaatetta. Vuonna 2021 hyväksytyn metsästrategian vaarana on, että siihen nojautuen komissio voi ympäristötavoitteisiin vedoten hivuttautua jäsenmaiden toimivaltaan kuuluville alueille. Tämä kehityskulku on pysäytettävä ja ymmärrettävä myös metsien taloudellinen merkitys.
- Luontodirektiivi on uudistettava
Vuonna 1992 hyväksytty luontodirektiivi on EU:n tärkein luonnonsuojelusäädös. Sen tavoitteena on säilyttää listattujen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Yli 30-vuotias direktiivi on vanhentunut ja se pitää päivittää vastaamaan nykyistä tilannetta.
Direktiivin hyväksymisen jälkeen EU:n pinta-ala on kaksinkertaistunut ja sen alueelle on tullut uusia biotooppeja. Suojelutoimet ovat joidenkin lajien kohdalla onnistuneet niin hyvin, ettei niiden enää kuuluisi olla tiukan suojelun piirissä ja toisaalta joidenkin lajien taas pitäisi nauttia parempaa suojelua.
- Lisää suomalaisia EU:n virkamiehiksi
Suomalaisten EU-virkamiesten määrä romahtaa lähitulevaisuudessa, kun 90-luvulla aloittaneet virkamiehet jäävät eläkkeelle.
Komission tehtävänä on laatia kaikille jäsenmaille yhteistä säädöstöä, jonka valmistelutyö edellyttää jäsenmaiden tarpeiden ja olosuhteiden tuntemusta.
Olosuhteiden tuntemisen tarve korostuu erityisesti maa- ja metsätaloudessa. Yhteinen maatalouspolitiikka on EU:lle merkittävä budjettierä ja sen merkitys viljelijöille on kriittinen. Metsätalous on jatkuvan sääntelypaineen alla, eikä voi olettaa, että komissiossa tunnetaan laajalti suomalaista metsää, sen omistajuusrakennetta tai metsänhoidon toimintatapoja. Valmistelun alkuvaiheessa tekstiin tulevia virheitä tai laiminlyöntejä on vaikea korjata myöhemmin säädösprosessissa.
