Maanomistajain Liitto lausui EU:n komission tiedonannon luontohyvityksiä koskevasta etenemissuunnitelmasta sekä myöhemmin valtioneuvoston selvityksestä, joka selvittää Suomen kantaa. Maanomistajain Liiton lausunnot molempiin olivat samansisältöisiä.
Lausuntoasia E 80/2025 vp.
Maanomistajain Liitto kiittää mahdollisuudesta lausua sekä siitä, että EU:n esityksessä sekä
Suomen kannanotossa on tunnistettu maanomistajat merkitykselliseksi tahoksi
luontohyvitysten toteuttamisessa.
Luontohyvitykset ja luonnonarvokauppa ovat keskiössä siirryttäessä kestävämpään
tulevaisuuteen. Kuten todettua, nykyisenkaltainen talousjärjestelmä ei tunnista
ekosysteemipalveluiden ja biodiversiteetin rahassa laskettavaa arvoa. Näiden edistämiseksi
on tärkeää luoda oikeanlainen järjestelmä ja kehittää monipuolisia ratkaisuja. Järjestelmien
perustamisvaiheessa on tärkeää, että kehitys tapahtuu oikeudenmukaisesti ja kaikki
sidosryhmät huomioon ottaen.
Luonnonarvomarkkinat avaavat suojelu- ja ennallistamistoimet sekä luontopääoman
lisäämisen yksityisille toimijoille. On todennäköistä, ettei esimerkiksi EU:n
ennallistamisasetuksen tavoitteita saavuteta kansallisella tai EU:n tasolla ilman toimivia
luontoarvomarkkinoita.
Todenteet, hallinto ja toteuttaminen
Maanomistajain Liitto yhtyy Suomen näkökulmaan siitä, että sertifioinnin ja luontohyvitysten
tulee perustua tieteeseen, avoimuuteen sekä selkeään että ennen kaikkea luotettavaan
hallinnolliseen kehykseen. Maanomistajain Liitto korostaa, että toimien tulee perustua
vapaaehtoisuuteen ja tarjota toimijoille uudenlaisia mahdollisuuksia tuottaa palveluita ja
rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Jotta järjestelmä on uskottava ja oikeudenmukainen kaikille
osapuolille, tarvitaan laadukas sertifiointi- ja verifiointikoneisto, johon voivat luottaa niin
luontohyvitysten tuottajat kuin niiden ostajatkin. Maanomistajain Liitto katsoo, että
todentaminen tulisi toteuttaa kolmansien markkinatoimijoiden kautta niin että valtio
auktorisoi toiminnan laadun. Näin saavutetaan valtion kannalta kustannustehokkaampi
ratkaisu sekä ketterämpi operatiivinen toteutus.
Laadukas sertifiointi ja todentaminen tuo omat haasteensa, ja Maanomistajain Liitto toivoo,
että tämä otetaan huomioon heti alkuvaiheessa. Järjestelmän kehittämisessä tulee ottaa
huomioon pienetkin toimijat, joilla on kiinnostusta biodiversiteetiltään arvokkaiden kohteiden
ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Luonnonsuojelulaissa määritelty vapaaehtoinen ekologinen
kompensaatio on esimerkki sellaisesta hallinnollisesti raskaasta järjestelmästä, joka suosii
suuren mittakaavan laajoja toimia. Valmisteluvaiheessa tulee ottaa huomioon erilaiset
toiminnan mittakaavat, joille biodiversiteetillisesti arvokkaiden kohteiden ylläpitämisessä ja
kehittämisellä on kiinnostusta. Maanomistajain Liitto pitää kannatettavana Suomen kantaa,
jossa keskitytään eritysesti pienten ja keskisuurten toimijoiden toimintaedellytyksiin. Tässä
oleellista on selkeyttää, mikä taho hoitaa sertifioinnin ja millaiset kehykset tälle toiminnalle
asetetaan. Välikäsien lisäämisessä on riski kustannusten kasvun vuoksi kuihtuvalle
kannattavuudelle ja markkinoiden tyrehtymisestä. Toivomme, että kehitetään malli, joka
tarjoaa ketterän vaihtoehdon pientuottajille.
Sidosryhmäyhteistyö ja osallistava valmistelu
Maanomistajain Liitto painottaa, että valmisteluryhmän työ luontohyvitysten kehittämiseksi
tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa – erityisesti maanomistajien.
Maanomistajat ovat järjestelmän kannalta keskeisin toimijaryhmä, sillä he päättävät lopulta,
mitä metsissä ja vesitöissä tehdään. He vastaavat luonnonarvojen tarjoamisesta. Ilman
heidän sitoutumistaan ei voida rakentaa toimivaa ja kestävää järjestelmää. Maanomistajain
Liitto toivoo Suomen edistävän tätä näkökulmaa.
Luontohyvitysten tulee perustua maanomistajan vapaaehtoiseen päätökseen – ei
velvoitteisiin tai epäsuoriin paineisiin. On siis varmistettava, että maanomistajat näkevät
luonnonarvokaupan nimenomaan mahdollisuutena eivätkä vastakkainasetteluna.
Osallistavalla valmistelulla voidaan vahvistaa jo olemassa olevaa kiinnostusta
luonnonarvomarkkinoihin heidän parissaan. Kansallisesti Suomessa vastakkainasettelua
valtion ja maanomistajien välillä on lisännyt sensitiivisten lajien esiintymistietojen
salaaminen maanomistajilta. Tämänhetkinen tilanne kuvaa monille maanomistajille
epäluottamuslausetta valtion tasolta. Juuri näiden lajien elinympäristöt olisivat erittäin
kiinnostava osa luonnonarvokauppaa.
Markkinoiden kehittäminen ja pilotointi
Maanomistajain Liitto yhtyy Suomen kannassa siihen, että pilottihankkeet ja siemenrahoitus
tulisi rahoittaa EU:n jo olemassa olevasta budjetista ja kohdentaa nykyisiä resursseja
markkinatoimijoiden integrointiin. Maanomistajain Liitto tukee Suomen tavoitetta olla
aktiivinen luonnonarvomarkkinoiden kehittämisessä.
Maanomistajain Liitto haluaa nostaa erityishuomion vesistöjen tilan parantamiseen.
Vesistöjen pääsääntöinen yksityisomistus on poikkeuksellista EU:ssa, ja ne ovat osa
ennallistamisasetuksen toimeenpanoa. Maanomistajain Liitto katsoo, että
luonnonarvomarkkinat ovat keskeisessä osassa vesistöjen tilan parantamiselle asetettujen
tavoitteiden saavuttamisessa.
Maanomistajain Liitto tukee lieventämishierarkian ajatusmallia. Suomen kannassa mainitaan,
ettei luonnonarvojen vaihdantaa ole mahdollista tehdä siinä tarkoituksessa, että aiheutuvat
haitat korvataan muualla. Maanomistajain Liitto tukee tätä näkökulmaa, mutta korostaa että
tällaisessa tilanteessa kyseessä on ekologinen kompensaatio, jossa haitta korvataan
mahdollisimman lähellä aiheutumispaikkaa. Luonnonarvomarkkinoiden syntymisessä myös
luonnonarvojen vaihdannan tulee olla mahdollista, kun saadaan luotua yhteinen luonnonarvo
krediitti. Tällä hetkellä luontohyvitysten yhteydessä on paljon terminologiaa, jolloin on
vaarana syntyä sekaannuksia, kun toimijat käyttävät samoja termejä eri määritelmillä.
Maanomistajain Liitto kannattaa Suomen näkemystä, että kansalliset hankkeet ja tehty työ
huomioidaan ja EU-tason toimien tulisi tukea kansallisia toimintatapoja. Maanomistajain Liitto
allekirjoittaa varauksellisen suhtautumisen hiili- ja luonnonarvomarkkinoiden yhdistämisestä.
Hiilimarkkinoilla menetettiin luottamusta, kun sääntely ei ollut valmis eikä selkeä.
Luonnonarvomarkkinat tulisi pitää lähtökohtaisesti erillään, jotta niiden kehittymisellä ei olisi
niin suuria asenteellisia esteitä.
Alalle kohdistuu merkittävää kiinnostusta ja varmisteleva sääntely on jarruttanut sen
kehittymistä jo kauan. Seuraavassa kehitysvaiheessa olisi tärkeää saada nopeasti aikaan
toimiva järjestelmä, jotta arvokkaiden kohteiden säilyminen ei olisi yksinomaan
maanomistajien vapaaehtoisen toiminnan varassa. Lisäksi vapaaehtoisia
luonnonarvokauppoja on jo syntymässä, ja yhteisen, selkeän järjestelmän puuttuminen voi
heikentää markkinoiden uskottavuutta ja luottamusta niiden toimintaan.
