Varsinais-Suomen liiton
VESIEN JA VOIMIEN VAIHEMAAKUNTAKAAVAN LUONNOS
Maanomistajain liitto kiittää mahdollisuudesta lausua Vesien ja voimien vaihemaakuntakaavan luonnoksesta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:
Tiivistelmä
Vesien- ja merenhoidon kannalta erityisiä uomaosuuksia sekä eroosioherkkiä alueita koskevat kaavamerkinnät ja niihin liittyvät rajoittavat suunnittelumääräykset tulee poistaa vaihemaakuntakaavasta.
Kaavaluonnoksen ohjaus kohdistuu suhteettomasti maa- ja metsätalouteen sekä yksityisiin maanomistajiin, vaikka vesien tilaan vaikuttavat monet muutkin kuormituslähteet. Ympäristötavoitteiden toteuttamisessa on noudatettava yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaista taakanjakoa. Vesien tilan parantamisesta aiheutuvia kustannuksia ei tule siirtää yksittäisten maanomistajien vastuulle.
Maakuntakaavan toimivalta
Maakuntakaava on alueidenkäyttölain mukaan yleispiirteinen suunnitelma. Sitä ei ole tarkoitettu yksittäisten kiinteistöjen tai maa- ja metsätaloustoiminnan yksityiskohtaiseen ohjaamiseen.
Vaikka maakuntakaavan sisältövaatimuksiin kuuluvat ekologinen kestävyys sekä vesi- ja maa-ainesvarojen kestävä käyttö, niitä voidaan käsitellä vain maakuntakaavan yleispiirteisen tehtävän edellyttämässä laajuudessa ja tarkkuudessa. Alueidenkäyttölain 28 § edellyttää lisäksi, ettei kaavasta aiheudu maanomistajalle kohtuutonta haittaa.
Eroosiota, ravinteiden huuhtoutumista tai rehevöitymistä ei valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa ole määritelty sellaisiksi itsenäisiksi kysymyksiksi, joiden perusteella yksittäisten maa- ja metsätalousalueiden käyttöä tulisi yksityiskohtaisesti rajoittaa maakuntakaavalla. Määräysten lainmukaisuutta tulee arvioida niiden tarpeellisuuden, oikeasuhtaisuuden ja maanomistajalle aiheutuvan haitan perusteella.
Harmaa suojelu ja korvausvastuu
Jos kaavamerkinnät tosiasiallisesti rajoittavat maanomistajan mahdollisuuksia käyttää omaisuuttaan ilman vastaavaa korvausmekanismia, syntyy ongelmia omaisuudensuojan ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta.
Perustuslain 15 § turvaa omaisuuden suojan. Kaavasta aiheutuvia vaikutuksia on arvioitava maanomistajaan kohdistuvana kokonaisuutena, sillä sama kiinteistö voi joutua useiden kaavamerkintöjen, energiainfrastruktuurin varausten ja myöhemmän lupaharkinnan piiriin. Yksittäin vähäisiltä vaikuttavat rajoitukset voivat yhdessä muodostaa kohtuuttoman haitan.
Lainsäädäntö tunnistaa myös sen, että olennaiset omaisuuden käytönrajoitukset voivat tietyissä tilanteissa synnyttää lunastus- tai korvausvelvollisuuden. Alueidenkäyttölain 101 §:ssä on nimenomaisesti säädetty lunastus- tai korvausvelvollisuudesta tilanteessa, jossa kaava estää maanomistajaa käyttämästä aluettaan kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla; maa- ja metsätalousalueella korvausvelvollisuus voi tulla kyseeseen, jos alueen käyttöä koskee erityisiä rajoituksia. Lunastuslain 29 § puolestaan ulottaa täyden korvauksen periaatteen myös muuhun lakiin perustuvien omaisuuden käytönrajoitusten korvaamiseen.
Tausta-aineiston ongelmat
Kaavamerkintöjen maantieteellisen kohdentumisen ja vaikutusten tulee olla maanomistajalle selkeitä. Nyt uomamerkintöjen tosiasiallinen kohdentuminen ja niiden edellyttämät toimenpiteet jäävät epäselviksi.
Eroosioherkkien alueiden tunnistamisessa käytettyyn RUSLE-aineistoon liittyy epävarmuuksia muun muassa talviolosuhteiden, sateen eroosiovoiman, kasvipeitteisyyden ja avo-ojien kuvaamisen osalta. Myös ravinnekuormituksen arvioinnissa käytetyt tiedot voivat olla puutteellisia tai vanhentuneita.
Oikeusvaikutteisen kaavoituksen ei tule perustua epävarmaan aineistoon. Lisäksi kaavasta tulee käydä selkeästi ilmi, kuka vastaa sen edellyttämistä toimenpiteistä. Maakuntakaavalla ei voida velvoittaa maanomistajia aktiivisiin vesiensuojelutoimiin.
Vaikutukset maa- ja metsätalouteen
Kaavaselostuksen mukaan kaavalla pyritään ohjaamaan maankäyttöä, rajoittamaan intensiivistä käyttöä ja suuntaamaan rakentamista pois tietyiltä alueilta. Näillä toimilla voi olla suoria vaikutuksia omaisuudensuojaan, elinkeinovapauteen sekä maa- ja metsätalouden investointeihin.
Kaavan vaikutuksia tuotannon kannattavuuteen, investointeihin, rahoituksen saatavuuteen, tuotteiden markkinakelpoisuuteen ja maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiin tulee arvioida perusteellisesti. Vaikutukset ulottuvat yksittäisiä tiloja laajemmalle paikallisiin palveluihin, yritystoimintaan ja kuntien veropohjaan.
Maatalouden ympäristövaikutuksia säädellään jo nykyisinkin
Maatalouden vesiensuojelua ohjataan jo laajasti ympäristölainsäädännöllä, tukijärjestelmillä, ympäristölupa- ja ilmoitusmenettelyillä sekä valuma-aluekohtaisilla toimilla.
Vesiensuojelua voidaan edistää tehokkaammin sopimuksellisesti, investoinneilla ja valuma-aluekohtaisesti kuin pysyvillä, oikeusvaikutteisilla maakuntakaavamerkinnöillä. Toimenpiteiden tulee myös kohdistua tasapuolisesti kaikkiin olennaisiin kuormituslähteisiin eikä yksipuolisesti maa- ja metsätalouteen.
Vapaaehtoisten kannusteiden vaarantuminen
Kaavoituksen kautta syntyvät velvoittavat vesiensuojelutoimet voivat vaarantaa maanomistajan mahdollisuuden saada vapaaehtoisuuteen perustuvia ympäristökorvauksia ja muita tukia.
Maakuntakaava ei itsessään muodosta rahoituspäätösten perustaa eikä maakuntaliitto voi ratkaista valtion tukivarojen kohdentamista. Tämän vuoksi vapaaehtoisuuteen ja kannustimiin perustuvia järjestelmiä ei tule korvata kaavamääräyksiin perustuvilla velvoitteilla.
Rahoitus- ja markkinavaikutukset
Oikeusvaikutteiset ja tulkinnanvaraiset kaavamerkinnät voivat heikentää kiinteistöjen arvoa, vakuuskelpoisuutta ja investointimahdollisuuksia. Ne voivat myös vaikuttaa myöhempään rakentamis- ja ympäristölupaharkintaan sekä tuotteiden markkinakelpoisuuteen.
Kaavamerkintöjen tulee siksi olla maanomistajan näkökulmasta selkeitä ja ennakoitavia. Maanomistajan on jo kaavavaiheessa voitava arvioida, mitä merkintä merkitsee hänen omaisuutensa käytölle, elinkeinolleen ja investoinneilleen.
Energiateeman vaikutukset maanomistajiin
Vetyverkon yhteystarve voi aiheuttaa merkittäviä käyttörajoituksia ja pirstoa pelto- ja metsäalueita, vaikka hankkeen toteutuminen on epävarmaa. Maanomistajien alueiden pitkäaikainen varaaminen epävarmalle hankkeelle voi muodostua kohtuuttomaksi.
Myös aurinkovoimaa koskevien suunnittelumääräysten tulee kunnioittaa metsänomistajan omaisuudensuojaa eikä maakuntakaavalla tule luoda yksityismaille uusia suojeluluonteisia rajoitteita ilman asianmukaista toimivaltaa ja korvauskysymysten ratkaisemista.
Vihreän siirtymän infrastruktuuria ei tule toteuttaa yksipuolisesti maanomistajien kustannuksella. Sähkölinjat ja muu infrastruktuuri voivat aiheuttaa peltolohkojen pirstoutumista, metsätalouden vaikeutumista, käyttörajoituksia sekä kiinteistöjen arvon alenemista, jotka on huomioitava asianmukaisesti korvauksissa.
Vapaaehtoinen vesiensuojelutyö ensisijaisena keinona
Viljelijät toteuttavat jo laajasti vesiensuojelutoimia muun muassa talviaikaisella kasvipeitteisyydellä, suojakaistoilla, maan kasvukunnon ja vesitalouden ylläpidolla sekä kipsikäsittelyllä.
Vesiensuojelua tulee jatkossakin edistää ensisijaisesti vapaaehtoisuudella ja kannustimilla eikä joustamattomilla kaavamääräyksillä.
Johtopäätökset
Vesiensuojelun operatiivista ohjausta ei tule toteuttaa maakuntakaavoituksen kautta yksityisten maanomistajien toimintaa rajoittavana sääntelynä. Sen tulee perustua tarkoitukseen soveltuvaan sektorilainsäädäntöön, vapaaehtoisuuteen ja taloudellisiin kannustimiin.
Näillä perusteilla vesien- ja merenhoidon uomamerkinnät sekä muut maa- ja metsätaloutta tarpeettomasti rajoittavat suunnittelumääräykset tulee poistaa vaihemaakuntakaavasta.
Kimmo Collander
toiminnanjohtaja
Maanomistajain liitto – Jordägarnas förbund r.y.
