Lunastuslaki tarvitsee kokonaisuudistusta – onko sähköposti aitoa neuvottelua?
“Usein sanotaan, että Suomessa maanomistajan omaisuuden suoja on erityisen hyvä, mutta se ei pidä paikkaansa. Olemme ehkä eurooppalaisella keskitasolla”, talousoikeuden professori Ari Ekroos toteaa.
Tausta. Maan lunastuskäytännöt pohjautuvat vuosikymmeniä vanhaan lakiin. Viime vuosina lunastusmenettelyä on käytetty erityisesti
- tuulivoimaloiden ja niiden sähkölinjojen toteuttamiseen
- kantaverkon laajennustöihin
- telemastojen rakentamiseen.
Aiemmin maata tarvitsivat lähinnä kunnat ja valtio, mutta nykyisin myös kansainväliset toimijat, kuten tuulivoima- ja sähköverkkoyhtiöt sekä teleoperaattorit.
Aalto-yliopiston talousoikeuden professori Ari Ekroos: “Lunastuksia on tehty aina, mutta tiettyjen lunastusten määrä on kasvanut.”
Käytännöissä korjattavaa. “Usein sanotaan, että Suomessa maanomistajan omaisuuden suoja on erityisen hyvä, mutta se ei pidä paikkaansa. Olemme ehkä eurooppalaisella keskitasolla.” Parannettavaa:
- Lunastuskorvauksen suuruus. “Kiinteistön arvon määrityksen tarkkuus ei ole lähtökohtaisesti kovin hyvä. Kun kohteet ovat hyvinkin erilaisia, on tarkkuuden vaihtelu eri lunastustapausten kesken suurta. Vireillä oleva lainsäädännön uudistus pyrkii muuttamaan tilannetta parempaan suuntaan.”
- Maapoliittiset lunastustapaukset. “Kiistanalaisimpia tilanteita ovat kuntien lunastustilanteet. Maan arvo voi moninkertaistua kunnan kaavoituksen jälkeen. Eri kunnissa lunastuksen merkitys maapolitiikassa tietysti vaihtelee.”
- Neuvottelut. Lunastus on viimekätinen keino, ja ennen sitä on pyrittävä saavuttamaan sama lopputulos muin keinoin. Joskus maanomistajaa lähestytään nykyisin sähköpostilla vapaaehtoisen kaupan aikaansaamiseksi. “Lähtökohtaisesti pelkkä sähköposti tarjouksineen ei ole neuvottelua, vaikka sillä voidaan tietysti neuvottelut aloittaakin.”
Kokonaisuudistus tarpeen. Lunastuslakia ollaan parhaillaan uudistamassa korvausten osalta. Ekroos näkee tarvetta suuremmallekin remontille.
“Lunastuslaki kannattaisi uudistaa kokonaan. Se on tehty aivan erilaiseen aikaan ja erilaisissa olosuhteissa.
- Laki valmisteltiin 1970-luvun alkupuolella.
- Pakkolunastaminen sinänsä on vanha ja välttämätönkin instituutio, mutta millaisilla edellytyksillä lunastamista nykyisellään tehdään ja millaiset menettelyt sitä koskevat, sitä olisi hyvä ajatella tämän päivän ja tulevaisuudenkin tarpeita silmällä pitäen.
- Osana ihmisoikeuksia oleva omaisuuden suoja ja sitä koskeva ylikansallinen oikeuskäytäntökin tulisi ottaa huomioon sääntelyä kehitettäessä.”
Lunastuslain vanhentuneet periaatteet on laitettava uusiksi
Maanomistajain Liiton toiminnanjohtaja Kimmo Collander: “Omaisuuden suojaa on viimeisten vuosikymmenten aikana kavennettu sekä laeissa että oikeus- ja hallintokäytännön linjauksilla.”
Kenelle hyödyt? Lunastuslaissa on muun muassa seuraavat periaatteet:
- luovuttajan varallisuusaseman on pysyttävä muuttumattomana ja
- lunastuskorvaus on määrättävä sen mukaan, mitä luovuttaja menettää eikä sen mukaan, mitä lunastaja saa.
“Nämä periaatteet ovat surkeasti vanhentuneita. Suomeksi käännettynä periaatteet tarkoittavat, että muut saavat hyötyä maanomistajalta ottamastaan maasta, mutta maanomistaja ei.”
Paineita maankäytölle. Maalle on kysyntää. “Vihreä siirtymä koettelee yksittäisistä väestöryhmistä eniten maanomistajia.”
- Tuuli- ja aurinkovoimayhtiöiden tuottama sähkö on saatava siirrettyä teollisuuden ja kuluttajien käytettäväksi maanomistajien alueiden läpi.
- Yksityisille maille kohdistuva suojelupaine kasvaa jatkuvasti.
“Lunastustilanteissa on monesti vahva epäsymmetria: yhtenä osapuolena on yksittäinen maanomistaja ja toisena usein suuri yritys juristeineen.”
Viimeinen keino. Lunastusmenettelyjen uudistus olisi tarpeen monelta kannalta. “Nykyisin pakkolunastus on monesti ensisijainen keino maan haltuunottoon.
- Tämä on ristiriidassa niin lain kirjaimen kuin maanomistajien oikeustajunkin kanssa
- Omaisuuden suoja on kirjattu selkeästi perustuslain 15. pykälään: ‘Jokaisen omaisuus on turvattu.’
- Pakkolunastuksen on oltava aina viimesijaisin keino ja se tulee rajata vain ongelmatilanteisiin, kun muuta ratkaisua ei löydy.”
“Yksikin epäoikeudenmukainen lunastus voi olla henkilökohtainen strategia. Vihreä siirtymä on toteutettavissa, ja suojelutavoitteet saavutettavissa myös perustuslakia kunnioittaen.”
Artikkeli on julkaistu MUSTREAD-uutiskirjeessä.